maanantai 17. helmikuuta 2014

Tilannepäivitys

Minusta ei ole kuulunut aikoihin. En ole saanut aikaan avata bloggeria, en ole uhrannut ajatustakaan blogiani kohtaan. Ajatukseni on varastaneet aivan muut asiat. Olen takaisin koulunpenkillä ja olen takaisin laihdutuksen valheellisessa kierteessä. Lisäksi tuohon viereen on ilmestynyt äitin oma rakas Pita-vauva.

Opinnäytetyö - se suuri pelottava mörkö joka on vainonnut koko ammattikorkeakoulun ajan ja nyt sen aika on tullut. Aiheet on saatu ja minä teen mielenterveyteen liittyvästä aiheesta. Ironista? Onneksi en ole tämän mörön kanssa yksin ja tiedän, että tulemme kukistamaan sen vielä joskus. Siksi aikaa voinen sanoa hyvästi muulle elämälleni. Toukokuuhun 2015 asti elämäni tärkein sana ja sisältö on ONT.


Painan tällä hetkellä 47,8 kg (noussut viikonlopun jälkeen, kuten aina kun minua aletaan syöttämään). Minua ollaan uhkailtu päiväosastolla, mutta en aio mennä sinne. Eikä siitä muutenkaan olla puhuttu kuin kerran. Mihin minä nyt päiväosastoa tarvisin? Sielähän lihotetaan ihmisiä. En minä sitä halua. Haluan olla laiha, haluan painaa 45 kiloa. Kaikki vain ovat ihan eri mieltä kanssani. He eivät ymmärrä.

Koko tämä kierre sai alkunsa harjoitteluni aikana. Aloin kantamaan aamupalaleipiäni roskiin kunnes roskiin kantaminen alkoi venyä niihin mittakaavoihin, että tein itselleni lounaan ja kannoin sen roskiin. Valehtelin, puijasin, laihduin. Sitten tein sen päätöksen, että kerroin tästä poikaystävälleni. En kestänyt valehtelua vaikka rakastin laihtumista. Nyt syömme sitten aamupalat yhdessä ja sen jälkeen menen takaisin nukkumaan. En ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta toisaalta en hirveästi pistä vastaankaan. Lounaat ovat myös yhä omalla vastuullani. En haluaisi syödä mitään, mutta olen tehnyt kompromissin. Syön kuppikeittoja. Ne ovat kevyitä. Jos on pakko syödä niin syön kevyttä ruokaa. Niin yksinkertaista.

Olen aloittanut myös nyt fysioterapianjatkoryhmän. Sinne on bmi-raja. En tiedä paljonko se on ja se ajaa minut hulluksi. Kerran minulle sanottiin, että olen rajoilla sen suhteen, että olenko enää ryhmäkelpoinen, mutta olenhan minä. Kaikki muut ovat sielä paljon pienempiä kuin minä joten jos he ovat ryhmäkelpoisia niin todellakin olen minäkin.

"Mirror, mirror, on my wall,
I just want to be thin, pretty and tall.

Mirror, mirror, if I change my hair,
maybe some will start to care?

Mirror, mirror, if I starve myself,
at least I'll be beautiful, forget my health.

Mirror, mirror, if I cut my wrist,
will I feel like I exist?

Mirror, mirror, don't you see?
What you show, is ruining me! "