Pikakuulumiset

"Painosi on 49,7 kiloa, se on laskenut." Miksi sitten tunnen olevani isompi kuin muut? Miksi en mahdu enää mekkooni? Miksen saa laihtua? Kyllä isot ihmiset saavat laihtua, miksen siis minä? "Koska olet laiha." Entä jos minusta ei tunnu siltä!!

No nyt olen sairaalassa poikaystäväni kanssa. Ja ei, ei mitään vakavaa. Perus rutiinitarkastus. Olen silti huolissani. En viihdy sairaaloissa. Muuten olen kyllä iloinen. Saan viettää useamman viikon poikaystäväni kanssa. Siksi päivityksiä tulee hieman harvemmin nyt. Kaikki on silti hyvin, pienestä itseinhosta huolimatta.

Olen kokenut myös muutamia terveyden riemuvoittoja. Olen ollut lähes tyytyväinen itseeni. Voitteko kuvitella? Minä, itseinhoinen paska, ollut tyytyväinen. On se jo hyvin, on se eteen päin. Se antaa uskoa paremasta. Kenties minä selviän voittajana sittenkin!

Mutta hyvät viikonjatkot muruset! Viettäkäö mukava viikko ja nauttikaa ihanasta säästä. Haleja <3

Mitä kauneus on?

Tosiaan, mitä kauneus on? Onko se laihuutta, onko se hyväkroppaisuutta, tyytyväisyyttä itseensä, onnellisuutta, perfektionismia, itsekuria..Mitä? Miksi kauneutta tavoitellaan niin hanakasti. Ihmiset voivat saattaa henkensä alttiiksi kauneuden takia. Onko kauneus sen arvoista? Tekeekö se onnelliseksi? Mitä se tarjoaa meille jos elämässä on kaikki hyvin muutenkin?

Itselleni kauneus ja laihuus kulkevat käsi kädessä. Huomatkaa kuitenkin, että VAIN minulle. Jotta voin olla kaunis minun on oltava laiha..minun on oltava luuranko. Kuitenkin kokeilin jo kerran laihuutta. En ollut kertaakaan kaunis vaikka painoni putosi. Olenko kaunis sitten kun olen haudassa laihuuteni takia? Olenko kaunis kaikkine itseinhoisini ajatuksineni ja viiltoarpineni? Tiedän kyllä vastauksen.

Silti hamuan yhä laihuutta ja vaa'an pieneneviä lukemia. Se saikin minut jälleen tekemään typeryyksiäni. Söin äitini reseptillä saatavia nesteenpoistolääkkeitä. Kaduttaako minua? Oikeastaan ei. Jos saan painoani edes vähän pois niin ei. Mutta katsotaan miten käy. Päivittelen painolukemia kun niitä saan.
Aamupaino 50,7 kg -> diureetit
Iltapaino 50,8 kg
Aamupaino 49,3 kg

Iltapalapirtelö

Olen aivan rakastunut "iltapalapirtelööni" ja haluan nyt jakaa sen myös tänne. Joka ilta tällainen tulee natusteltua täälä menemään. Nami !

Purkki puolijäisiä mansikoita

Loraus soijamaitoa (määrä vaihtelee siitä kuinka löysää tahdon)

Makeutusainetta pari tippaa

Puoli desiä mysliä

Hippusellinen kanelia

Mansikat ja soijamaito survotaan pamiksella sellaiseksi suht paksuksi mössöksi jota itse tykkään syödä lusikoiden. Sekaan makeutusainetta tai sokeria tai ilman mitään, riippuu päivästä, ja kanelia silloin tällöin, koska tällä hetkellä myslinikin on maustettu kanelilla. Sitten lisätään vain mysli ja sekoitetaan. I like !

Ainiin, on pitänyt kysyä, että olisiko teillä mitään postausehdotuksia tai kysymyksiä? Mielelläni ottaisin vastaan ideoita jos jollain sellaisia tulee mieleen :)

Siviilisääty: Avoliitto

Fake smile?

Mistä on hyvät päivät tehty? Ystävistä, hyvästä ruuasta, mukavasta ilmasta, iloisista kanssa ihmisistä, rakkaudesta, asunnon sisustamisesta, kokkaamisesta..Kaikesta mitä minun tähän päivään kuuluu ! Näin osastokaveriani tänään ja hölmöiltiin kaikkea jonka lomassa kävimme myös syömässä kiinalaisessa ja jälkkäriksi överisuklaa jäätelöt <3 Voin jopa väittää olevani onnellinen. Ei uskoisi aamun perusteella.

Aamu meni pienessä ahdistuksessa. Löydän itseni jälleen jääkaapilta ottamasta suklaata, pullaa, lakritsia ja vaikka mitä herkkua (ei ihme, että läskistyn läskistymistään). Olin myös vahvasti aikeissa ottaa äitini nesteenpoisto lääkkeitä - en ottanut. Toinen paikka mistä minut saattoi bongata tänään oli vessan lattia jossa halailin vessaa sormet kurkussa. Mutta ei huolta, enhän minä osaa oksentaa. Mikään ei tule ylös. Kaikki kertyy vain ja ainoastaan läskiksi.

Mainitsin eilen, että sain hankittua asunnon poikaystäväni kanssa. Meidän ihka ensimmäinen ja oma koti. Minä olen siis virallisesti pian avoliitossa. Jännittävää ja ihanaa! Olen avovaimo :) Toivottavasti vielä joskus avIovaimo. En tiedä olenko ansainnut tätä onnea, mutta haluan nauttia siitä edes tämän pienen hetken. Haluan olla onnellinen ! Haluan sanoa rakastavani itseäni, rakastavani kroppaani. Se päivä ei ole vielä tänään, mutta kenties joskus..Ehkä ei.

Älkää peljätkö, tuo ei ole koko annos. Santsasin kyllä :)

Ei sen aina niin vakavaa pidä olla :D

Luomus kuin Frankkenstain

Haluaisin kirjoittaa iloisen ja elämän myönteisen postauksen, koska elämässäni kaikki on enemän kuin hyvin. Meidän perheeseen on laskeutunut rauha, sain eilen asunnon poikaystäväni kanssa ja kaikki asiat alkavat muutenkin olla muotissaan. Kaikki muu paitsi minä.

Olen lihonnut nyt kolmessa päivässä 2,5 kiloa !! Olen taas osastolta lähtöpainossa ja vihaan itseäni. En pysty enää katsomaan peiliinkään kun sieltä tuijottaa tuomitseva ruma naama ja höllyvä kroppa. Minua oksettaa. Miksi helvetissä minun pitää syödä jotain saatanan ateriasuunnitelmaa, joka nostaa painoani. MINÄ EN TAHDO! Mitä joku hoitaja leikkii jumalaa ja tärkeilee kuinka minun pitäisi syödä. Minähän söin ja nyt ahmin. Ei tämä ruokamäärä ole luonnollinen minulle. Ei kukaan, ei oikeasti kukaan, lihoa päivässä kiloa "normaalilla ruualla". Tämä on niin väärin. Minulla menee niin kauan taas tiputtaa tuo paino. Varsinkin kun niskaan hengitetään, että syö syö syö. En muuten vittu syö.

Miten tämä ruokavalio voi olla hyväksi minulle. Saan siitä kipuja. Mahani lopettaa toimimasta, enkä saa edes ostaa laksatiiveja, koska "käyttäisin niitä väärin". Lihoan niin että alan inhoamaan itseäni. Tästä johdannaisena myös tulee viiltely taas kuviin. Mitä hyvää tässä voi olla?! En edes ollut kuin himpun alipainoinen. Useat ihmiset ovat luonnostaan alipainoisia eikä heidän elämäänsä puututa. Miksi sitten minun..MIKSI ?!!! Miksen saa olla siinä painossa jossa minun on hyvä olla? Nimittäin nyt vasta tajuan, että minä oikeasti olin ihan suhteellisen tyytyväinen viimeisimpään painooni. 49 kiloa oli siedettävä vaikka 45 kiloa olisi miellyttävin.

Tänään postista tupsahti myös mekko joka olisi tarkoitus laittaa poikaystäväni ylioppilasjuhliin. Toivoin niin näyttäväni sinä päivänä kauniilta ja laihalta. Haluan olla edustuskelpoinen miniä ehdokas joka esitellään suvulle. Vaan toisin kävi. Aikaan saatiin ruma, itseään inhoava ja lihava luomus. Harmittaa.

Olenko vain itseinhon arvoinen?

Toinen päivä takana ateriasuunnitelman kera. Tämä itseinhon määrä on käsittämätön. Ja eihän siinä vielä kaikki, olen tainnut syödä YLI ateriasuunnitelman. Tunnen itseni lihavaksi. Tai en tunne. En oikein tiedä. Ainut mitä tiedän on suuri tyytymättömyys itseeni. Haluaisin vain luopua kaikista tunteista. Jos joudun uhraamaan samalla hyvätkin tunteet niin sitten teen niin. Haluaisin vain voida rakastaa itseänk edes pienen hetken ajan. Olisiko se niin väärin.

Olen viime aikoina nähnyt paljon unia. Unia siitä kuinka minua kiusataan ja halveksutaan. Kohdellaan kuin koiraa. Inhoan itseäni unissakin eikä kukaan tiedä.

Ajauduin tekemään äsken viillon nilkkaani vaikka olinkin jo aika hyvin päässyt siitäkin eroon. Mitä ihmettä sekään muka auttaa? Luulenko tosiaan sen ratkaisevan jotain. Luulenko, että voisin viiltää itseni parempaan muottiin. Voi kun niin olisikin.

Let's smile at least this one night

Olen samaan aikaan niin helvetissä kuin taivaassakin. Tällä hetkellä pidän elämästäni jossa asiat alkavat järjestymään pikku hiljaa ja minun on hyvä olla. Olen huomenna menossa esimerkiksi menossa yhden asunnon näyttöön. Asunnon, joka tulisi olemaan minun ja poikaystäväni ensimmäinen yhteinen koti, ihanaa ! Kaipaan niin häntä lähelleni. Kaukosuhteessa eläminen ei ole ollut helppoa, sen voin sanoa. Mutta kuitenkin joskus se oma rakas löytyy vähän kauempaa ja pitää olla lujuutta kestää myös välimatka.

Mutta mitä helvetillä on tarjottavana minulle? Yllättäen vastaus on ruokaa. Kävin nimittäin eilen ravitsemusterapeutin luona. Luulin sen tulevan olemaan helppo tapaaminen, mutta kaikkea muuta. Sain vuodattaa sielä kyyneleen jos toisenkin. Sain valita sielä otanko vastaan elämän vai valitsenko sairastamisen. Kerroin haaveestani päästä 45 kiloon ja ravitsemusterapeutti ymmärsi kantani. Hän sanoi että saan itse tehdä päätöksen. Voin ottaa riskin, että jääkö painoni 45 kiloon vai humpsahtaako se taas 10 kiloa siitäkin alaspäin. Päätin valita elämän.

Tein eilen sopimuksen vanhempieni ja raten kanssa, että nyt syön viikon (tai ehkä 10 päivää) ateriasuunnitelman mukaan ja niin olen nyt tehnyt. Tähän liittyy kuitenkin myös lupaus muiden osalta: Jos olen hirveän tyytymätön itseeni syötyäni tämän ruokamäärän niin saan laihduttaa takaisin tähän missä olen nyt. Tiedän, että pystyn siihen. Se luo turvaa. Tuskin laihdutan, mutta muuten en olisi uskaltanut ryhtyä tähän. Nyt uudelleen kohtaamaan ruoka ja tutustumaan siihen! Ja en ala valehtelemaan, minua pelottaa ihan kamalan kamalan paljon !

Näin eilen myös eräitä ystäviäni osastolta. Oli mukava nähdä heitä, vaikka osa ei ollutkaan paikalla. Harmitti kyllä tietenkin, että he olivat yhä sielä, mutta näin sen parantumisen palon heidän silmistään. Uskon, että he oikeasti haluavat parantua ja päästä kotiin. Ei kukaan halua viettää kesää osastolla. Joten nyt rakkaat tsempatkaa ja antakaa mahdollisuus elämälle ! Näitte minut, minä hymyilin. Minä aidosti hymyilin. Ei se ruoka ole minuakaan tappanut, päin vastoin. Antakaa tekin mahdollisuus onnellisuudelle. Se pukee teitä <3

Yöhorinoita

Ostin eilen vaa'an, söpön pienen vaa'an, ja salaa. Olen rampannut sillä nyt koko yön. 49,5 kg...Olen lihonnut. Silti luuni tuntuvat paremmin, en ymmärrä. Sattuu. Tahdon olla alipainoinen tai ainakin luulen niin. Tai ehkä tahdon sittenkin nukkua, väsyttää..On nälkä. En ole syönyt eilen kuin aamu -, väli - ja iltapalan. Liikaa ilmeisestikkin sekin.

Eksyin mun tieltä, enkä löydä takaisin todellisuuteen

Ja niin lipui pronssi ohi vaikka kuinka huusin, kannustin, jännitin, puristin tyynyä ja myös purin sitä. No hieno ja jännä peli oli, mutta ei tällä kertaa. Ei neljäs sija ole paha. Ensi vuonna sitten. Go leijonat ! Ja tämä taitaa olla asia jota en ole tuonut paljoa esille. Jääkiekko on lähellä sydäntä! Tosi naisellista, mutta seuraan kyllä ja suurella tunteella.

Näin tänään erästä kaveriani jota olin nähnyt viimeksi yläasteella. Tuntui kuin näkemisestä olisi ollut vain pari päivää. Oli niin luonnollista olla ja höpöttää kaikkea. Ihanaa, että ystävät alkavat taas tulvia elämääni. Tämä on ihanaa :) Ja sitten Linnea tulee kuiskimaan..

Miun solisluut alkavat näkymään taas. Se tuntuu jollain tapaa niin hyvältä ja niin väärältät. Sitten toisaalta tuntuu, että olen lihonnut taas. Syön iltaisin liikaa.. Esimerkiksi iltapalaksi kolme viiliä ei ole homma eikä mikään. Kevyesti menee. Miksei itsekurini pysy iltaan asti? Ja miksi sen pitäisi pysyä? Haluaisin osata syödä. Haluaisin osata voida hyvin. En halua enää itkeä iltaisin sängyssä sitä kuinka olen taas syönyt. En halua taas upottaa terää ihooni, koska mielestäni olen ansainnut sen kivun. " Jos syöt, kärsit."

Linnea hamuaa paljon paljon PALJON tietoa kaikesta miten voisin laihtua helpommin. Mitä minun kuuluu syödä tai tehdä, jotta laihdun? Miten pystyn kusettamaan vanhempia? Laksatiivit, makeutusaineet, ksylitoli? Mikä auttaa ! Miksei kukaan kerro..Miksei netti kerro. Linnea ei tahdo elää pimennossa. Se haluaa vastauksia samaan aikaan kun mie huudan ja raivoan sille ettei se saa niitä. Se ei saa saada niitä. Ei IKINÄ !

Puss <3

Osaavat anorektikotkin syödä

Tämän päivän ruokakyhäilyjä. Lounaaksi oli riisipuuroa, josta unohdin ottaa kuvan, mutta ei siinä toisaalta paljon kuvattavaa olisikaan ollut. Sushit oli tarkoitettu huomisen ruuaksi, mutta tein ne nyt jo valmiiksi kun teki mieli näpertää jotakin. Kokkaaminen on minulle aina hyvin terapeuttista. Ironista. Rakas harrastus ja samalla pahin vihollinen.

Päivällinen: Broileria, parsaa, riisiä ja retiisisalaattia

Avokado + kurkku- , avokado + broileri - ja parsa susheja

The morning light has come and kicked my ass

Nyt on krapula. Ei paha, mutta krapula kuitenkin, jonka teki siedettävämmäksi suolainen (!!) puuro (suosittelen). Hyh ällötys tätä oloa. Mutta oli se kyllä sen arvoista! Kerrankin minulla oli hauskaa ja oli ihana nähdä ystäviä ja muita tuttuja. En edes uskalla laskea paljonko olen eilen juonut ja nukkumaankin on menty vasta kuudelta kun vähän venähti jatkoilla. Jatkoilla jossain pienessä soluasunnossa pelaten segaa ja korttipelejä. Hauskaa :D

Mutta mitäs, nyt vähintään puolet samassa koulussa kanssani olevista tietää, että sairastan anoreksiaa. Oli vähän patti tilanne kun tuutorina minun olemassa olo tiedetään ja yht'äkkiä vain katoan. Toki tuli uteluita että minnes sitä on jouduttu. Olin rehellinen. Tiedä sitten oliko tämä oikea ratkaisu. Mutta kuinka se on, kuuluuko anoreksian olla hyvin vaiettu salaisuus? Jokin tabu?

Baarissa koin jälleen myös ikuisen ongelman: Ällöt känniset miehet. Mä en tajua miksi ne liimaantuu aina, yh ! Yksikin tunki todella paljon reviirilleni vaikka kuinka yritin sanoa, että mulla on poikaystävä ja en ole oikea nainen sille tästä baarista, mutta silti se vain oli siinä ja en päässyt pois ja halusin pois ja mielessäni romahdin kun mietin mitä sitten kun poikaystäväni saa tietää..Mitä sitten? Meillä on ollut tämän asian kanssa ongelmia jo muutenkin. Ja sain eilen kuulla myös, että eräs parhaista kavereistani on ihan pissed off muhun sen laivareissun takia. Juu en tehnyt oikein, mutta kyllä mullakin syyni oli. En minä sitä pelkkää ilkeyttäni tehnyt ja totta kai minä sitä kadun !

Girls just wanna have fun

Mä aion olla tänään onnellinen, aidosti onnellinen ja vapaa! Tänään suuntaan kohti opiskelupaikkakuntaani ja nään rakkaita tyttöjäni. Meillä on tyttöjenilta! Ensin jotain napostelua, aloittelua, laittautumista ja sen jälkeen baariin. Tänään ei ole kaloreita, tänään ei ole anoreksiaa, tänään olen MINÄ ! Syön, nautin ja pidän hauskaa.

Toivottavasti teilläkin on ihana aurinkoinen päivä muruset <3 !
                
  xxx

Food, food, food and more food

Kolmen tunnin sisään tämä tyttö on ahtanut itseensä kolme viiliä, pähkinöitä, kaksi keksiä, pullaa, suklaata, sämpylän palasen ja puolikkaan croisantin. Mun maha näyttää kuin oisin raskaana, ihan todella. Inhoan itseäni, mua oksettaa oma käytökseni. Haluan kaiken tämän pois itsestäni enkä osaa edes oksentaa. Olen häpeäksi anorektikoille, en tahdo. Tahdon olla LAIHA ! Tahdon olla anorektikko. En aio luopua tästä. Mun elämä on ihan hyvää anoreksiankin kanssa. Se on ja pysyy, mutta sitten häpäisen sitä.

Linnea haukkuu minua kaikilla mahdollisilla nimillä.."Huora, valas, ruma, oksettava, narttu, lehmä, täys paska, epäonnistunut, tekopyhä, ällöttävä, hankala, ämmä, LÄSKI, LÄSKI, LÄSKI !!!  Läskeille ei ole paikkaa täälä, kuole pois." Ja kaikki siitä on totta. Olen epäonnistunut, olen huono. Puolitoista kiloa pois viikossa, kaksi kiloa takaisin yhdessä illassa.

Haluaisin mennä ottamaan rauhoittavia..Haluaisin ottaa niitä enemmän kuin pitäisi, haluaisin turtua, haluaisin pois. Tahdon lipua hiljalleen pois. Ei maailma tee mitään tallaisella turhakkeella.

Underweight better weight ?

I eat flowers because you are what you eat and I want to be beutiful

Minulla oli tänään terapia-aika ja punnitus. 48,95 kiloa eli bmi 18,4 eli alipaino. Mitä minun kuuluu tuntea? Iloisuutta? Pettymystä? Mitä? Kaikista tunteista kuitenkin valikoitui ylpeys. Linnea taputti olkapäälle ja oli iloinen, minä ja hän olimme iloisia. Toki näin ei pitäisi olla, mutta en voi itselleni mitään. En voi hallita tunteitani.

Toinen tunne mitä tunnen on ikävä..Suuren suuri ikävä! Jouduin palaamaan kotiin poikaystäväni luota, koska tänään tosiaan oli tuo terapia. Harmittaa..Haluaisin olla mieluummin sielä. Sitä paitsi tänään meillä tuli täyteen 11 kuukautta. Hän on ollut minun kokonaiset 11 kuukautta ja olen iloinen. Haluan parantua hänen takia, mutta myös hänen takiaan haluan näyttää hyvältä (mitä en ole nyt). Haluan olla siro, pieni ja kaunis. Haluan painaa 45 kiloa. Vai haluanko? Ehkäpä.

Tänään pääsin myös päättämään viimein neljä kuukautta jatkuneen bongaus urakan. Näin cheekin. Ujeah! Ajoi ohi mustalla avokatumaasturilla. Komeaa..Niin auto kuin mieskin. 

Kävin eilen kahvilla ja jäätelöllä poikaystäväni ja hänen kaverinsa kanssa. Kyseinen kaveri paljasti minulle jotain mitä hyvin harvat tietävät. Hän luottaa minuun. Olin todella otettu. Jos joku voi luottaa minuun niin ehken ole sittenkään niin kamala ihminen? Oltiin kyllä varmasti oma hassu näkynsä eilen kun kävelimme kaikki kolme käsikädessä, minä keskellä. Mutta nyt lätkää! Adios :)

It's just a bad day not a bad life

Lähtökohtaisesti olen jo heti alussa päättänyt, että aion olla rehellinen tässä blogissa. Itseäni vartenhan tämä on. En halua enää elää valheessa. Siispä välillä joudun kirjoittamaan asioita joista tiedän etteivät tuttavani (jotka lukevat tätä)  pidä. Rehellisyyteni takia olen väliaikesesti menettänyt jo kaksi rakasta ystävääni. Kun voin paremmin niin otan heihin jälleen yhteyttä. Vannon sen rakkaani, vannon!

Eilinen lähti käyntiin hyvin riemuisasti. Olin onnellisena lähdössä poikaystäväni luo ja jopa söin oikean aamupalan! Elämä tuntui hymyilevän minulle pitkästä aikaa ja päätin viimein ottaa tämän hymyn vastaan..Kunnes huomaan erkanevani kehostani ja seuraavani vierestä kun Linnea näyttelee minua. Eilen siis ruokasaldoksi tuli aamupala ja iltapala. Ei muuta. Hävettää ja harmittaa..

Nyt kuitenkin olen taas jo paremmin voiva. Voin viimein hengittää ja elää. Tahdon tuntea, rakastaa ja olla rakastettuna ja kaikkea tuota voin tuntea täälä. Syöminenkin on siis sujunut helpommin. Nytkin syön samalla salmiakkia, joka kyllä kieltämättä kauhistuttaa. Niitä vain silti tekee mieli. Verenpaineet taitavat olla taas niin alhaalla, että kehoni himoitsee salmiakkia ja suolaa.

Vaan nyt takaisin rakastavaan ympäristööni ja toivon ettei täältä koskaan tarvisi lähteä pois. Minä rakastan enkä päästä siitä tunteesta enää IKINÄ irti !

VaateKRIISI !

Vaihtoehto 1..Hylkäsin, näytin liian lihavalta

Vaihtoehto 2. Päällä tällä hetkellä, mutta en tiedä..

Vaihtoehto kakkosen yläosa

Tulee hieman alaston olo..Olenko liian alaston..Mitä teeeeen !! Luultavasti ehdin tässä vielä tunnin aikana vaihtamaan vaatteita vielä pariinkiin otteeseen. En mä osaa tätä :D

Muoks.

Selevä, tähän päädyin. Näytän isolta, mutta sittenhän näytän.

Muoks 2. Iskän kommentti: aiotko sä lähtee NOIN?! Aioin ja lähdin, mutta nyt mietin. Olisikohan pitänyt sittenkään. Vaihdanko pitkät housut?

I'm your stupid big marionette

Näin se menee..Valitettavasti

" Olet ollut hyvä tyttö tänään. Olet ollut mieliksi minulle. Olen saanut sinut pikkurillini ympärilleni jälleen. Tahdon sinulle vain hyvää. Tahdon olla sinun ja tahdon, että kuuntelet minua. Haluan elää kauttasi. Jatka kuunteluani, taistellaan kaikkea vastaan yhdessä. Meistä tulee laihoja, lupaan sen."

Olen aloittanut taas kalorien laskemisen. 700 kaloria tänään. Linnea huutaa sen olevan vieläkin liikaa, mutta on ylpeä edityksestä. Se on saanut minusta marionettinsa. Janoan kuitenkin oikeaa elämää. Olen saanut tänään niin paljon tsemppaavia viestejä ja uskoin hetken aikaa, että olen vahvin meistä kahdesta. Haluasn rakastaa, haluan elää, haluan nauraa, haluan voida HYVIN. Sitten tulee Linnea. Hän pilaa kaikki suunnitelmani. Hän tahtoo minusta laihan ja minä tottelen. Olen hyvä isäntä loiselleni.

Huomenna onneksi pääsen lähtemään jälleen poikaystäväni luo. Hän on muistutus siitä kaikesta ihanasta mitä terveydellä on minulle annettavanaan. Hän parantaa minut päivä kerrallaan ja syöttää Linnealle myrkkyä. Myrkkyä nimeltä rakkaus.

Möksäilyä kuvina

Katsokaa mikä mahamakkara! Se on saatava pois. Lupaan sen lähtevän.

Kesämekko suoraan Lidlistä, eksoottista :D

' 

Isot, mutta en välitä. En ole koskaan ottanut mitään suurempaa stressiä jaloistani. Ehkä pitäisi, on nuo sen verran isot pölkyt. (Anteeksi pupuseni, että matkin kuvaamistapasi ! )

I write sins not tragedies

Linnea on sulkenut minut hellään lämpimään syleilyynsä ja minun on hyvä olla sielä tai anoreksiallani on hyvä olla sielä. Se tahtoo näännyttää minut. Se tahtoo minusta taas laihan. Luulen myös, että minä myös tahdon samaa. Tahdon painoni alas, mutta toisaalta tahdon myös syödä. Eilinen meni suunnilleen 1000 kalorilla (tarve noin 2300 kaloria ateriasuunnitelman mukaan). Olin ylpeä. Tänään kuitenkin kohtasin uuden totuuden..Ahminta. Söin aamupalaksi puuroa, banaanin ja päärynän eli eniten pälkäämäni hedelmät. Näiden lisäksi tänä aamuna on mennyt myös kaksi kaurakeksiä, yksi välipalakeksi, pulla siivu ja 3 kuppia kahvia. Mitä helvettiä ahmin ?! En tahdo !! Olen läski, olen huono anorektikko, haluan itsekurini takaisin..Haluan tupakkaa.

Kaiken kruunaa tänään alkaneet menkat. Sattuu niin perhanasti ja tekee suklaata mieli. Miksi kehoni huutaa sokerisia ja rasvaisia ruokia! Onneksi tänään lounaaksi on linssimuhennosta, se ei ole paha. Inhoan olla läski..INHOAN. Inhoan ja halveksun

omaa kroppaani, miksi se löllyy näin. Mutta hei, eikös sitä sanota, että läskit ovat lepposia. Kentien hyväksyn tämän kohtalon ja rupean olemaan leppoinen..Jeejee.

Sulje minut syleilyysi ja vie kaikki paha pois

Lupasin eilen, että tänään tulisi parempi postaus kun nyt viimein pääsin koneen ääreen. Mökkeilyä olisi siis loppu viikkon ajan tiedossa. En tiedä olenko iloinen vai en. Mökillä on ihanan rauhallista olla, mutta välillä ehkä liiankin rauhallista - on aikaa miettiä. Menemme myös tapaamaan sukulaisiani huomenna..Pelottaa. He eivät tiedä sairaudestani. Miten ihmeessä esitän olevani kunnossa kahvipyödässä kun en sitä ole!

Kuten taisin kertoa niin minulla oli taas aika helsinkiin. Tällä erää perhe - ja lääkäritapaamiset. Kuulin perhetapaamisessa, että vanhempani eivät jaksa hoitaa minua. He jakavat "hoitovuoroja" kun toinen ei enää jaksa niin toinen puskee eteen päin. Pysähdyin. Järkytyin. Omat vanhemmat. Minun rakkaat omat vanhemmat joiden pitäisi rakastaa minua ehdoitta eivät jaksa enää. Pitäisiköhän minun lähteä? Eilen pääsin myös punnitukseen pitkästä aikaa. Painoni tosiaan oli noussut. Mitä vittua?! En käsitä. Se oli laskenut osaston lähtö painosta, mutta noussut kotipainosta vaikka kuulemma se oli laskenut kilon viime punnituksesta..Eii se ollut. Minua kusetetaan.

Jos tuo ei ole hyvää niin mikä sitten :)

Onnekseni päiväni ei ollut ihan pilalla eilen. Näin nimittäin hyyyyvin rakasta osastokaveriani ja me menimme syömään picnickiin. Söin ihanaa oriental-kanawokkia, patonkia ja salaattia. Tuo kuuluu asioihin joka puhuu terveen puoleni puolesta. Voin mennä ulos syömään kavereiden kanssa tuntematta syyllisyyttä. Minulle se yhteinen aika on tärkeämpää kuin joku ruoka ahdistus. On kait sekin jotain?

Ps. Nettiyhteys täälä jumalan selän takana on ihan olematon..Ugggh !

Jupinaa

Mä syön alle ateriasuunnitelman ja paino nousee. Herääpä kysymys siis miksi söisin sen mukaan?
Tiedän saavani nyt ihmiset ajattelemaan, että se on nesteitä tai normaalia painon vaihtelua. Et sori nyt vaan kaikki jotka ajattelee niin, mutta se on täyttä paskaa. Ei se voi selittää joka kertaa.

Noo nyt kohti mökkiä ja huomenna iloisampi postaus. Nyt sellaista ei tullut, vituttaa liikaa.

Home not so sweet home

Miun ihana Sunna heponen jolla ratsastin <3

Ikävä kalvaa mieltä ja tahtoisin takaisin turvalliseen ihanaan ympäristöön, josta palasin sunnuntaina - poikaystäväni luokse. Jostain syystä sielä oli helpompi olla. Kukaan ei ahdistanut minua nurkkaan ongelmieni takia. Sain hengittää. Tuntuu toki pahalta sanoa näin, mutta kotona vain on hankalampaa. On helpompi sanoa ei. " Ei " joka aiheuttaa liian monta kinaa ja ristiriitaa. Ymmärrän toki, että vanhempani haluavat minulle vain parasta mutten ole valmis. En pysty tekemään asioita pakotettuna. Haluan kaiken sen paranemisen lähtevän minusta. En halua, että minun terät etsitään salaa ja viedään pois, en halua että vaakamme piilotetaan, en halua että minulle tehdään aamulla valmiiksi leivät..EN HALUA !

Eilen oli kieltämättä hieman kiireinen päivä. Aamulla en meinannut millään herätä ja bussissakaan silmät eivät meinanneet pysyä auki, mutta niin sitä vain silti helsinkiin päädyttiin elossa. Ensin kiertelin vähän vaatekauppoja ja katselin sillä silmällä jos olisin löytänyt juhlamekkoa, mutta en. Sitten syömään tamariniin omahoitajani kanssa, hui ! Maistelin kaikkea hieman buffetista ja sitten jopa santsasin! Haaha, siitäpä sait anoreksia..minä santsasin !

Tämän ruokakokemuksen jälkeen suuntasin vapaa-ajanryhmäni luo ja me lähdimme ratsastamaan. Se se vasta oli jotain! Nautin suunnattomasti siitä hevosten hoitamisesta ja ratsastamisesta. Olisi ihana päästä ratsastamaan aktiivisemminkin. Olisipa vain joku paikka jossa olisi kohtuulliset hinnat. Se olisi ihanaa ! Hyvin paranemista tukevaa tomintaa voisin uskoa. Toisaalta nyt kyllä sattuu lihaksiin. Olen jälleen löytänyt aaivan uusia lihaksia itsestäni ja kyllähän sitä nyt tietyt alueet kipeytyy kun istuskelee 1,5 tuntia heposen selässä :D

Kokeillut mekot (joissa näytin ällö isolta :/) :