Ruokapäiväkirja kuvina

Viimein sain aikaan kuvattua koko päiväni ruuat, joten tässä olisi suunnilleen normaali päiväni ruokamäärä :) .. Ei sillä, joskus menee iloisesti yli tuonkin :D

AAMUPALA: Rasvaton jugurtti, funlight mehua, sämpylä margariinilla ja juustolla

LOUNAS: Kana-makarooni-mössö :D Funlight mehu

PÄIVÄLLINEN: Salaattia, couscousia, paneroitu kalafile..ja juoma jossain?

JÄLKKÄRI: Suklaakimara jäätelö, naaaaam :3

VÄLIPALA / ILTAKAHVI: Suklaamuffinssi + kahvi maidolla

ILTAPALA: Kerrosviili, sämpylä margariinilla ja juustolla, teetä

Menkkasuklaa mättö :D

Random päivällinen ulkona: Tomaattiparmesaanikeitto, patonki, kesäsmoothie

Hypoglykemia - Olo kuin kuolleella

Minulla on tänään hyvin kuumat ja kiihkeät treffit ämpärin ja tv:n kanssa, vaikka viihteellekkin olisi voinut lähteä. Koin kuitenkin hirveän äkkikuoleman. Tämä olo alkoi hitaasti pienenä pään jomotuksena ja hienoisena etovana olona. Sitten iski hikoilu aalto. Kuuma -> kylmä -> hiki -> kylmä hiki. Olo lähti laskemaan koko ajan ja lopulta olen oksentamisen partaalla täristen pääkivussa ja olo on niin heikko. Ensimmäinen aatos oli pelko siitä, että nyt se vatsatauti viimein iski. Sitten aloin miettimään, että niin, oireethan vastaavat aika identtisesti sitä mitä alhainen verensokeri aiheuttaa.

Kummastuttavaa tässä kuitenkin on se, että miksi ihmeessä näin on? Mielestäni olen syönyt varsin hyvin tänään. Vai olenkohan sittenkään.. Oireet alkoivat suunnilleen kolmen aikoihin ja siihen mennessä olin syönyt leivän, jugurtin ja 15 cm subin (ja ei, älkää pelätkö, sen jälkeen on kyllä syöty reippaasti enemmän ^^ ). No, mutta oli miten oli niin nyt pitää syödä sitten paremmin niin saan olon kohenemaan :)

Minulla on myös nyt jännä viikonloppu edessä. Harjoittelen olemaan yksin! Onhan se kieltämättä hieman noloa, että kohta 21 vuotias ihminen ei osaa huolehtia itsestään yksinään. Siihen on tultava muutos! Ja vannon, että tämä viikonloppu tulee menemään hyvin. Minä tsemppaan tosi kovin, että onnistun :)

 I make you all proud, I promise ! <3

Yösyömistä

Repsahdin jälleen ahmimaan. Tai oikeastaan tätä voisi kutsua angsti yösyömiseksi kun uni ei tule silmään. Vedin persikan, tomaattia, kesäkurpitsaa ja banaanijugen (vaikka vieressä oli pieni kevyt jugurtti). Where's my chocolate when I need it?!!

Back to school

Myönnän, että minua jännitti aloittaa tänään koulu. Pelkäsin miten minuun reagoitaisiin. Toisaalta olin ihan innoissanikin aloittamassa viimein koulun. Olihan minulla ikäväkin tiettyjä ihmisiä. He ovat minulle tärkeitä ja he ovat olleet kadoksissa elämästäni niin kauan. Valitettavasti pelkoni osoittautui oikeaksi. Ei minua hyvin otettu vastaan. Minusta tuntui niin ulkopuoliselta. Olin ollut niin pitkään pois. Olin aivan ulkona kaikesta. Juorut olivat levinneet ja minä olin saanut hullun leiman. Jokainen tiesi missä olin ollut. Jokainen vain tiesi.

Koulupäivä sinäänsä meni ihan suht rennosti kuitenkin. Meillä oli vain puolikas päivä ja rentoa liibalaabaa. Onnistuin hymyilemään. Onnistuin olemaan reipas. Onnistuin näyttämään terveeltä. Sehän meni siis ihan hyvin? Menin kuitenkin meidän luokan perinteisille " after schooleille". Eli lähi terassille ryyppäämään. Siinä ei ollut kuin lähimmät ystäväni ja aloin hieman ottaneena avautumaan. En ollut saanut kutsua ystäväni juhliin ja minut oli muutenkin täysin feidattu. Se hylätyksi tulleen tunne pulpahti pintaan. Itkin ja olin niin satutettu ja heikko.

Tosiaan, huomasin kerran facebookista, että eräs läheinen kaverini ei ollut kutsunut minua hänen syntymäpäivilleen. Urputin tästä hänelle, että miksi hitossa. Miksi minut voi feidata? Kuulemma hän olisi halunnut kutsua minut, mutta tyttöystävä ei. Tyttöystävä ei halua minua, koska olen ollut osastolla, koska olen anorektikko. MITÄ VITTUA ?! 

Miksi halusin hoitoon? Yksi suurimmista motivaattoreista hoitoon hakeutumiseen oli se, että saisin normaalin elämäni takaisin. Taistelen joka päivä yhä edelleen tämän asian puolesta. Ja mitä saan? Halveksuntaa, "koska olen ollut osastolla" ?!! Tiedoksi kaikille jotka eivät tunne tätä sairautta tai muutenkin ovat ihan kujalla mielenterveydellisistä sairauksista niin voin kertoa erään asian; Tähän sairauteen ei sairastuta tahallaan ! Minä en todellakaan halunnut tätä kohtaloa itselleni. Mutta haluan siitä irti. Haluan taistella. Mielestäni se on ainut asia mikä tässä merkitsee. Tiedä sitten, ehkä sekään ei riitä, mutta mikä sitten riittää ? Jos joku tietää niin antaa vain kuulua. Haluaisin todellakin tietää mitä tällaisten ihmisten päässä liikkuu nimittäin se on kuin kylmä läimäisy päin kasvoja ainakin minulle.

<3: llä Sairas

Kuluta kuluta kuluta ! Ole laiha !

Olen juossut anoreksiaa karkuun ja piiloutunut muiden ihmisten taakse, jotta se ei löytäisi minua. Voimani kuitenkin alkavat pikku hiljaa hiipumaan. Ihmiset ympäriltäni katoaa ja tukiverkosta alkaa tulla hetki hetkeltä heikompi. Anoreksia alkaa saavuttamaan minua.


En uskalla syödä jäätelöä loppuun, koska tunnen itseni joukon isoimmaksi. Muut ovat kauniita ja pieniä. Tunnen jokaisen arvioivan katseen itsessäni. " Tuo on iso. Miksi tuo syö? Miksi tuo on täälä?!". Lähden lenkille vaikka saankin siitä halveksuvia kommentteja. En saisi liikkua, koska olen anorektikko. Olin ihan loppu ja en olisi jaksanut liikkua senttiäkään, mutta päätin silti lähteä. Minun oli kulutettava. En saisi olla läski. Minun kuuluu olla pienempi, hennompi, kauniinpi.

Saan kohteliaisuuksia miehiltä, jotka ovat kännissä, keski-ikäisiä, pillun perässä tai kaikkea tuota. Miksi kukaan ei kerro minulle, että olenpas tänään soma? Olenpa laittaunut nätisti? Kyllä minäkin nimittäin yritän. Silti en koskaan kuule oikeita arvostettavia kehuja itsestäni. Olen siis huono ja ruma. Niin se peilikin minulle kertoo, joten totta se on.

Suomi - Anorektikko - Suomi

Anorektikkojen mieli on jotain mitä monet eivät kykene käsittämään. Se on täynnä toinen toistaan kummallisempia teorioita. Monet asiat, kohteliaisuudetkin, kääntyy useasti itseä vastaan ja meitä on välillä hankalakin ymmärtää. Siispä tässä koottuna muutamia "suomennoksi" ainakin omista aivoituksistani :D

" Näytätpä sinä hyvältä ! " = " Olen lihonnut ! Vai tarkoittaako se vaatteita, meikkaamista..mitä mitä mitä.. Ei, mä oon lihonnut ton mielestä. "
" Sä oot nätti ja tosi sopusuhtainen ! " = "Sopusuhtainen, en siis laiha, siispä läski. "

" Sähän syöt tosi hyvin. " = " Mä syön siis selkeesti aivan LIIKAA jos se tuonkin mielestä on hyvin."

Toinen anorektikko: " Sä voit ihan hyvin syödä kunnolla ja ottaa sen jäätelön. " = "Se haluu lihottaa mua, että näyttää ite laihemmalta."

" Sä voisit aloittaa jonkun liikuntaharrastuksen. Se vois tehä hyvää sulle. " = " Jopa ton mielestä mun pitäis kiinteyttää.."

" Sä taidat olla laihtunut. Huonompi juttu. " = " Hyvä juttu, hyvä minä!! "

" Rasvaton maito vs. kevyt maito - niillä ei ole eroa." = "Valehtelet."

" Tänään vaaka näytti 50,4 kiloa. Olet laihtunut. " = " Vaaka on väärässä. Minun vaakani on oikeassa. Tässä vaakassa on jotain häikkää... Ne on TAHALLAAN virittänyt ne niin näyttää vähemmän mitä todellisuus. "
" Olet pienempi kuin tuo tyttö tuossa. " = " Pakollinen kohteliaisuus, mutta ei totta. Tiedän sen. "

" Olet selvinnyt tosi hyvin hoidostasi. " = " Paranen liian nopeasti !! " 

I hear Ämyri calling !!

Miun pikkuiseni <3

Danssa danssa, party party, lavatanssit here I come ;D

Fat me, mutta sillä ei ole väliä tänään :)

Anorektikon paljastukset osa 3

Pitkästä aikaa uusia paljastuksia anorektikon "urani" ajalta.

1) Oudot fiksaatiot tietyistä ruoka-aineista
Tämä pätee yhä. Tietyt ruoka-aineet ovat enemmän vihollisia kuin toiset, vaikka järjellistä selitystä siihen ei ole. Pistetään suklaata ja banaani vierekkäin. Kumman valitsisitte? Minä valitsen suklaan. Pelkään banaaneita, avokadoa, maitoa (osittain) jne. Tyhmää !

2) Uskomukset
Vainoharhaisuus on suunnatonta anoreksian pauloissa. Joku yrittää lihottaa minua tarjoamalla ystävällisesti maitoa kahviini. Ne haluu ite laihtuu ja lihottaa minua. Muut laihtuvat helpommin kuin itse. Itse on poikkeus. Muita maito ei lihota, mutta minuapa lihottaa.

3) Ääni pään sisällä
Tästä puhutaan paljon, minäkin puhun. Minun pääni sisällä on Linnea joka kuiskuttelee neuvojaan minulle. Hei oikeasti, onko kenenkään pään sisällä muuta kuin oma ääni?! Ehei, minä se sielä puhelen. Sitä ääntä on vain helppo syyttää. " En syö kun se ääni KÄSKEE." Nojaa..

4) Maidon eritys
Nolot paljastukset nykyhetkestä. Meikä tyttöhän on päättänyt ryhtyä lypsylehmäksi. Tämä paljastus ei suoranaisesti liity anoreksiaan, mutta kerron siitä silti. Eli eräänä päivänä huomasin, että rinnoistani tulee maitoa. Ilmeisesti tämä on sivuvaikutus lääkkeistäni joita olen syönyt jo melkein vuoden. Hormoonit on jänniä.

5) Sairauteni alkaminen
Tämä on suurin salaisuus mitä kannan tällä hetkellä sisälläni. En ole puhunut tästä vanhemmilleni, en hoitajilleni, en lääkäreille, en kenellekkään (paitsi poikaystävälleni hetki sitten). Minä tiedän mistä sairauteni on saanut alkunsa. Lukion 3. luokka alkoi ja minä, sekä äitini päätimme laihduttaa 5 kiloa. Äiti unohti heti, minä en. Äiti ei onnistunut, minä onnistuin ja vähän enemmänkin. Silloin jäin koukkuun.

6) Arviointi
Arvioin oikeastaan kaikki suht itseni ikäiset vastaan tulevat tytöt. " Laihempi, laihempi, isompi, ihanan paljon laihempi kuin minä. "

7) Kateus laihuutta kohtaan
Aina välillä vastaan tulee ihmisiä jotka ovat alipainoisia. Ei ihan hirveän paljon, mutta selkeästi huomaa silti, että kyseiset tyttöset ovat anorektikkoja. Katson heitä kaiholla. Katson heidän ihania laihoja käsiään tai pikkuruisia jalkoja. Saatan välillä kuolata jopa LASTEN ( !! ) jalkoja kun ne ovat niin ihanan pikkuisia.. Hävettää :(

8) Suoliluu pakkomielle
Kyttään suoliluitani (lantioluut). Niiden pitäisi näkyä hyvin. Katson niitä välillä jopa useaan otteeseen päivän aikana.  - Niinpä niin.. Miksi ihmeessä niiden pitäisi näkyä. Just taas näin.

Shhhhh !

Blondeilla on aina hieman hauskempaa

Eilinen postaus voisi olla hyvä alustus tämän päiväiselle postaukselle. Sen tekstin kirjoitettuani aloin itkemään hysteerisesti ja otin lääkkeitä enemmän kuin olisin saanut. En paljon kuitenkaan, koska olen nössö. Pohjalla kuitenkin oli jo pari tuoppia siideriä, joten olin todellakin sekaisin.

Sain totaalisen romahduskohtauksen kun olin pitkästä aikaa yksin. Kaikki alkoi kun tulin terassilta kavereiteni luota. Aloin jumppaamaan, ahdistuin, löysin itseni sormet kurkussa.veitsi nilkassa ja ilman iltapalaa, sekä koko tätä tapahtumaa siivitti suunnaton itkukohtaus. En taidakkaan olla vielä niin hyvässä kunnossa kuin luulen.

Minulle ollaan myös vaihtamassa masennuslääkitystä. Syömäni lääke ei auta enää, tai niin luulin. Kaikki ahdistuskohtaukset osuvat siihen saumaan kun olen unohtanut lääkkeeni tai syönyt niitä vähemmän. Suurin asia kuitenkin mikä puoltaa lääkkeiden lopettamista on se, että olen saanut kiusallisen sivuoireen; minä eritän maitoa. Miten selviän kun joudun olemaan kaksi viikkoa vähemmillä lääkkeillä ja kaksi viikko täysin ilman ?! Tapanko itseni ?

On tänään kuitenkin muutakin tapahtunut kuin vain pelkkää ahdistumista. Minä nimittäin värjäsin tukkani ! Olen ollut tumma kaikissa sen sävyissään, punertava ja nyt vaalea. Viimeksi olen ollut blondi kuudennella luokalla, hui :D

....Eikä tämäkään nyt ihan totuutta vastaa, hups :D

Ei näin porkkana oikeasti ;D

Mitäs mieltä olette? Kannattaisiko tämä tyyli pitää? Ja tosiaan kuvat ovat vähän harhaan johtavia sävyn osalta, mutta parempaa kuvamateriaa tulee kunhan joskus saan aikaan :D

Kipu on joskus liikaa

Angsti-postaus varoitus!!

Muhun sattuu. Mä olen läski ja kukaan ei välitä musta. Mä en haluu olla kenenkään. Mä haluun kuolla. Oisinpa tajunnut sen aikaisemmin. 7 kiloa, alle 2 kuukautta ja oisin kuollut tähän sairauteen. Olisi ollut parempi. Ei olisi sattunut näin paljon.

Mä makoilen maassa ja katson pillerejäni. Opamokseja ja ataraxeja. Niitä on liian vähän. Se olisi kai säälittävää, mutta mä en voi olla. Mua väsyttää ja haluan lenkille. Mä haluan kaiken mutten mitään.

Eikö kukaan nää, että mun on paha olla! Olisipa edes terottimen terä. Se on ystävä josta mua yritetään erottaa. Mä en aio erota. Me ollaan yhdessä aina.

Paranevan anorektikon energiantarve

Minua on askarruttanut ja aiheuttanut suurta pelontunnetta eräs asia koko paranemisprosessin ajan. Se asia on energiantarve.

Ateriasuunnitelman perusruokavalio on valehtelematta aika suuri vielä ylläpitovaiheessakin. Se on suurempi kuin muilla. Muut eivät syö niin paljon kuin minun pitäisi. Se kummastuttaa. Jos syön kuin muut jään nälkäiseksi. Mutta miksi?

Onko paranevan anorektikon energiantarve suurempi kuin muiden? ...Ei kait se voi olla? Haluaisin todellakin vastauksen tähän mysteeriin. Eli jos jollain on jotain tietoa tai arveluita asiasta niin mieluusti kuulisin :)

Mitä lie tässäkin lahossa päässä liikkuu?

Olen huomannut itsessäni jämptillisyyden piirteen. Olen hyvin tarkka siitä, että kaikki ateriattulee syötyä. Tai ainakin osaksi olen. Kernaasti jättäisin jälkiruuan tai iltapäiväkahvit väliin. En pistäisi siitä ollenkaan vastaan. Vaan mitä sitten kun yksi jälkiruoka jääkin välistä?

Anoreksiamörkö on yksinkertainen otus. Se osaa riemuita pienimmästäkin voiton hivenestä. Sille on riemuvoitto siis jos ateria jää välistä. Päässä alkaa pyörimään vain ruoka, laihdutus, oma suuruus ja syyllisyys. Mielessä liikkuu miksi joudunkin ostamaan nyt 27 tuuman farkut, miksi syön, miksi halua syödä, miksi minulla on nälkä keskellä yötä!! Anoreksia valtaa minut aivan heti.

Jäin kuitenkin miettimään hoitajani sanoja/lipsautusta. "Joskus voi syödä jälkiruokaakin." Eikö minun siis olekkaan pakko vetää sitä joka päivä? En ymmärrä! Miksi olen näin sekaisin yhdestä skipatusta jäätelöstä jos minun ei tarvitsisi edes syödä sitä..