Voimaton maailman edessä

Pohdiskelin pitkään mistä kirjoittaisin tämän postauksen. Ideoita ei tullut enkä jaksanut millään edes vaivautua. Tuntui niin vaikealta avata kone, avata blogger. Tämä tunne on minulle mahdottoman tuttu ja päädyin kirjoittamaan siis voimattomuudesta.

Saamaton, vätys, laiska, luuseri, surkea...Kaikilla näillä sanoilla voisin kuvailla itseäni ja uskon, että muutkin voisivat. Munun on välillä hyvin hyvin hankala jaksaa olla ja varsinkaan tehdä mitään. Haluaisin paljon. Haluan leipoa, tehdä ruokaa, siivota, tiskata, pestä pyykkiä, käydä kaupassa ja ylipäätään pyörittää elämääni. Mutta aamulla herätessäni tunnen, että en pysty siihen ja jo yksin se tunne lamaa täysin. Olen oikeasti luonteeltani ahkera ja puuhasteleva, mutta sitä en ole enää nykyisin. Olen väsynyt elämään.

Sanotaan, että saamattomuus ja väsymys on masennuksen oireita. En tiedä onko tämä sitä minulla. Ehkä se on tai sitten se on vain tekosyy minkä alle piiloutua. Tahtoisin olla olematta mitään kenellekkään. En pysty enkä kykene. Tämä tunne on ollut jo pidemmän aikaan. Se alkoi ennen osastojaksoa ja jatkuu yhä. Välillä on parempikin hetkiä jolloin aidosti jaksan olla puuhakas ja ahkera. Tällä hetkellä kuitenkin vain suoritan elämääni, mutta välillä tuntuu etten selviä siitäkään.

Kouluhommat laahaavat perässä. Ja silti olen niin hullu yritän suorittaa puolessa vuodessa vuoden opinnot. Minulla on ollut monta "vapaapäivää", jolloin on ollut tarkoitus tehdä suuren suuria kouluhommia etänä. Voinette arvata olenko tehnyt mitään niinä päivinä. Olen vain ahdistunut saamattomuudestani. Tunnen itseni laiskaksi, joka lamaa entisentään. Haluaisin vain voida taas hyvin ja jaksaa, mutta en tiedä enää mitä siihen vaaditaan. Mistä löytäisin entisen itseni? Minne olen kadonnut?

Kehonkoostumusmittaus

Kävin viime viikolla kehonkoostumusmittauksessa ja uhkailin laittaa tulokset myös tänne, joten tässä tulee!

Kehon nesteet: 30.9 ( Normaalialue: 29.1 - 35,6 )
Proteiinimassa: 8.1 ( Normaalialue: 7.8 - 9.5 )
Mineraalit: 2.95 ( Normaalialue: 2.69 - 3.29 ) --> Viittaisi siihen, että luustoni on korjautunut hyvin
Rasvamassa: 11.6 ( Normaalialue: 11.4 - 18.3 )
Lihasmassa: 22,6 ( Normaalialue: 21.7 - 22.6 )
Rasvaprosentti: 21,6 ( Normaalialue: 18.0 - 28.0 )

Painokontrolli:
Paino: + 3.6 kg
Rasva: + 1.6 kg
Lihas: + 2.0 kg
= Painoa tulisi saada 3.6 kiloa lisää, josta 1.6 kiloa on rasvaa ja kaksi kiloa lihasta.

Tutkimus tehtiin InBody 220 mittarilla, joka antoi enemmänkin tietoja, mutta tässä oleellisimmat.

Eli nyt lihasta vain kasvattamaan! Tarkoitus tämä on toteuttaa olemalla baletissa, ryhmäliikuntatunneilla ja salilla. Katsotaan parin kuukauden päästä olenko saanut tuloksia aikaan. Wish me luck !

Sairaanhoitajaksi opiskelemisen kohokohdat

Minä siis tosiaan opiskelen sairaanhoitajaksi neljättä vuotta (tavallaan) ja tarkoitus olisi valmistua ensi keväänä. Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista ja tässä kooste parhaimmistosta.

1. Oma pissa, kaverin pissa, yhteinen pissa! Eli toisin sanoen pissan stiksaus.
Meillä on aina välillä laboraatiotunteja eli harjoittelemme käytännössä teoria oppeja. Yhden laboraatiotunnin aihe oli pissan stiksaus. Eli ei muuta kuin koko luokka jonoon ja purkkiin pissaamaan. Lopulta kaikki olivat saaneet pissaa purkkiin, eräät helpommin kuin toiset, ja sitten alettiin tutkimaan. Pienryhmissä tökittiin toisten pissoja ja katsottiin mitä löytyy. Toki, jotta liian tylsää ei olisi niin opettaja oli tehnyt jäynää ja laittanut veritipan yhden pissaan, joka näkyi tutkittaessa. Ja niille jotka eivät tiedä niin veri pissassa ei yleensä ole hyvä juttu. Tällainen toiminta luo ikuisen siteen ihmisten välillä. "Anna mulle sun pissas niin sä saat mun pissan."

2. Lääkelaskut
Se joka vuotinen helvetti, lääkelaskut. Ei laskinta ja 100 % kuuluu olla oikein. Kyllä sitä hermostuttaa. Ei saa lipsahtaa nelonen vahingossa seiskaksi tai muuten reputat ja ehkä muutaman kyyneleen tirautat. Osa esittää tyyntä, mutta todellisuudessa paniikki on käsin kosketeltava.

3. Alastomuus on ihan fine
Ekg:n  (=sydänfilmin) ottaminen. Mieluusti ilman rintsikoita, mutta ilman paitaakin käy. Häveliäämpiä jänskättää, mutta jälleen olemme asteen verran läheisimpiä. "Olet sörkkinyt jo pissaani ja nyt nähnyt minut puolipukeissa, joten mitä kamalampaa voisit enää nähdä minusta? " 

4. Eka harjoittelu kera pissan, paskan, oksennuksen, yskösliman + muiden eritteiden
Nykyisin eritteet eivät ole enää mitään. Niihin tottuu helposti ja nopeasti, mutta huhuh eka harjoittelu. Se tilanne kun et ole vielä ihan sujut paskan kanssa saa miettimään, että miksi ihmeessä olen täälä. "Onko pakko jos ei taho?"

5. Karaistuminen
Hieman sama kuin edellinen. Mutta kuten sanottua niin jo opiskellessa sitä karaistuu jolloin pystyy puhumaan ihan mistä vain esim ruokapöydässä. Sitten kun vietät 3,5 vuotta näiden toisten karaistuneiden kanssa huomaat pian, että sinun sensuurisi pettää. Saatat huomaamattasi alkaa puhumaan ruokapöydässä jotain ällöä, koska et tajua kaikkien olevan niin karaistuneita. Hups.

6. Olet itse tieto vaikka vielä opiskelet..Ainakin muille
" Ai sä opiskelet sairaanhoitajaksi? Joo kuule ku mulla on ollut vähän sitä ja tota niin osaisikko sä auttaa? " Ei, en osaa. Okei ehkä jotain, mutta en minäkään nyt mikään parantaja ole. Opiskelen vasta ja sitä paitsi vaikka olisinkin valmis niin en minä välttämättä tiedä mitään Irma mummon kolotuksista. Lääkäri on sitä varten, että sinne voi mennä. Ok, ymmärrän, että kysyä voi aina ja onhan mahdollisuus, että osaankin auttaa, mutta pitää muistaa, että ihmisiä tässä vain ollaan.

7. Huomaat jossain vaiheessa opiskelevasi alaa, jolla saat parhaimman mahdollisen iskurepliikin
"Hei, olen sairaanhoitaja." Aina joku mies lankeaa. Oikeasti aina johonkin tepsii. "Noh noh, voisitkos hoidella miut kuntoon." Juuh.. Tämä on myös kirous. Välillä kannattaa välttää tämän faktan kertomista baarissa. "Ööh joo mä oon teekkari..tai jotain muuta kuin sairaanhoitaja, koska en jaksa kuunnella härskejä vitsejäsi alastani."

Summa summarum, lähtekää opiskelemaan tätä alaa jos yhtään tuntuu siltä. Tämä on mahtavaa ja antaa paljon vaikka välillä opiskelu ja työelämä tulee olemaankin aika värikästä! :)

Storm in my head

Pääni sisällä on suuri pyörremyrsky. Ajatuksia on liikaa enkä saa niitä järjestykseen. Yksi suuri siivu aivokapasiteetistani menee kouluun. Olen kunnianhimoinen ihminen ja aion suorittaa nyt puolessa vuodessa vuoden opinnot. Niiden yhteen sulauttaminen on hankala prosessi ja vaatii paljon organisointikykyä. Lisänä on tietenkin myös stressi, jota olen hirven huono hallitsemaan. Olisin kyllä niin kypsää kauraa jo valmistumaan. Toisaalta on ihanaa saada viimein syventyä aiheeseen joka kiinnostaa eli lapsiin ja nuoriin. Rakastan rakastan rakastan!

Tinu, me ei kuluta Tuikun kanssa minnekään ikinä <3 Me odotetaan sua vaikka maailmankaikkeuteen!

En muista kirjoitinko viimeksi siitä kuinka olen nyt viimein saanut itsestäni niskasta kiinni. Olen nimittäin hankkinut sali-/ryhmäliikuntakortin ja aloittanut harrastamaan balettia. Baletti on kyllä ihana laji. Rakastan sitä niin paljon! Siinä saa tuntea olevansa sulava, siro ja kaunis sitä oikeasti olematta. Suosittelen kaikille lämpimästi :)

Liikuntaharrastuksiini liittyen menen tänään kehonkoostumismittaukseen, joka on myöskin mielenpäällä. Jännittää niin pirusti. Pelkään aidosti, että minulle sanotaan, että minussa on aivan liikaa rasvaa ja, että minun pitäisi laihduttaa. Noh, sen näkee tänään sitten. Voipi olla, että julkaisen tulokseni tännekkin.. Olettaen, että kehtaan.

Kaiken tämän lisäksi stressaan erään ystäväni tilaa. Hän ei voi hyvin ja haluaisin auttaa, mutta hän ei halua ottaa apua vastaan. Se ottaa luonnon päälle. Minun on päästävä auttamaan ihmisiä, joilla on paha olla. Ehkäpä tästä syystä olenkin valmistumassa sairaanhoitajaksi. Mutta annan hänelle tilaa. Hän ottaa yhteyttä kun hänestä tuntuu siltä. Ja hei tinuseni, jos luen tätä niin olet minulle rakas. Koita tulla kuntoon, koska ikävä on <3 !

Tuli viime yönä valvottua hieman ja tuherreltua :)

Hello world !

Heipä hei jälleen ! Täälä sitä taas ollaan ja täysin elossa. Kesä on vierähtänyt nopeaakin nopeammin ohi. Minulle kesä oli pitkälti töitä, syömistä ja juomista ( = lisäkiloja). Olin kesätöissä kaksi ja puoli kuukautta sairaanhoitajan sijaisena vuodeosastolla. Ensimmäinen ajatukseni kyseisestä kesätyöpaikasta oli kauhu. Minä en tykkää vanhuksista enkä todellakaan halua töihin niiden pariin. Kylläkin kesä aika nopeasti opetti, että ennakkoluuloni olivat väärät. Minähän viihdyin töissä! Meillä oli todella mukava työilmapiiri (muutamaa poikkeusta luukuunottamatta) ja sainkin kaksi uutta ystävää ja tiedän, että nämä ystävyydet tulevat kestämään ikuisuuteen asti. Rakastan teitä tyttösiäni <3

Olen ehtinyt myös suorittamaan yhden harjoitteluni, lapsipolilla. RAKASTIN sitä paikkaa. Työntekijät olivat aivan ihania ja lapset niin suloisia. Tuota minä voisin tehdä joskus isona :) Sain sieltä jopa niin hyvää palautetta, että ehkäpä oikeasti sovinkin lasten parissa tehtävään työhön. Jee !

Mutta mitä kuuluu minun ja Linnean suhteeseen? Kesä on todellakin kesä. Silloin tulee herkästi otettua vähän kuppia ja herkuteltua. Tämä näkyy vaa'assa. Olen oikeasti aika peloissani ja järkyttynyt kuinka paljon painoin vielä hetki sitten. Onneksi se on tasoittunut, mutta olen silti aivan paniikissa. En tiedä miten saan itseni taas revittyä tervejärkisten piiriin. Ehkä talvi tasoittaa taas tilanteen. Toivon niin.

Elämässäni on selvinnyt myös yksi iso uusi muutos. Vuoden päästä saan sanoa adieu Etelä-Suomelle, koska minusta tulee Joensuulainen !! Jeeaahh, häär kommer jaag Pohjois-Karjala ! Poikaystäväni sain sieltä nimittäin opiskelupaikan ja minä kipitän perässä. Olen kyllä ihan innoissani, mutta pakko myöntää, että kyllä minua jännittääkin. En ole koskaan käynyt Joensuussa, mutta mitäpä elämä olisi ilman pientä jännitystä ;) Valitettavasti suuri kaipuu jää kyllä ystäviäni kohtaan, mutta he tietävät olevansa aina tervetulleita luokseni myös Pohjois-Karjalaan :)

Luultavasti minulla olisi ollut paljon muutakin höpötettävää, mutta säästän ne ensi kertaan :)