Ups and downs and big downs

Olen yksi iso ihmisjojo. Jojoilen monilla eri saroilla. Painoni ja syömiseni ovat suuressa oravanpyörässä, jossa eräänä päivänä syön niukasti ja seuraavana päivänä syön ihan kaiken mikä vähänkään irtoaa kaapeista. Löysin itseni jopa eilen pitkästä aikaa vessan lattialta sormet kurkussa..Lopputulos oli sama kuin ennenkin. Linnea kirkuu korvaani, että oksenna se myrkky pois elimistöstäsi minkä juuri söit, mutta en minä osaa.

Mielialani on myös yhtä vuoristorataa. Joskus on hyviä päiviä ja olen onnellinen. Nauran aidosti ja minulla on hyvä olla. Toisena päivänä olen hyvin väsynyt enkä jaksa innostua mistään, suoritan vain päivän jotenkuten ja toivon, että olisi jo huominen. Sitten on vielä nämä päivät jolloin mieliala on niin syvällä maassa kuin vain mahdollista. Silloin tahtoisin turvautua taas uskolliseen terääni, mutta olen antanut sen pois. Minulla on enää yksi ainut terottimenterä ja sekin on meikkien terotukseen, joten se on ja pysyy kiinni terottimessa eikä uppoa minuun. Toisaalta on puukot ja muut terät olemassa, mutta niihin en ole vielä kajonnut... ne eivät ole niin hyviä.

Tahtoisin lopulta jo tietää kuinka olla. Tahtoisin löytää sen todellisen onnen. Sen oikean onnellisen tilan, missä minun on hyvä olla. Yritän tavoitella sitä nyt muokkaamalla kroppaani, mutta olen hyvin skeptinen senkin suhteen. En ole onnistunut ennenkään niin miksi sitten nytkään. Hopeless !

" Mä nään nimmarijonoissa viilletyt ranteet.
Pahan olon pulpetteihin piirretyn kanteen.
Pedon merkit on muotii tääl,
eikä laput silmil lähimmäisen huolii nää.
Mut jos katseen nostaa omast navastaan,
näät, että hiljasinkin huutaa omal tavallaan.
Nätti tyttö ei uskalla syödä,
ja pahan pojan rauhottaa se, kun saa vaan lyödä. "

Brädi - Hätähuuto ft. Toni Wirtanen

Oh darling, go buy a personality ♥

Etkö sinäkin ole aina halunnut ihanan ja laihan kropan, joka ei jaksa mitään ja näyttää siltä kuin olisi noussut haudasta? Jos vastasit kyllä niin tänään on sinun päiväsi! Tänään tarjouksessa on anoreksiamörökölli. Eikä siinä vielä kaikki, tiesithän mitä kaikkea voit saada kylkiäisinä !

Tämän tarjouksen aikana tarjoamme sinulle anoreksiasta haaveileva lisäksi myös nämä tuotteet:

- Ruman ulkomuodon ja ilmeettömän olemuksen, joka ei ole vain olemus vaan oikeasti tunteettomuutta.
- Kylmyys ! Sinulla on aina kylmä. Jos käyt ulkona pakkasilla niin et lämpene ilman saunaa ja yöt saat nukkua sukat ja hanskat kädessä, koska ääreisverenkiertosi on niin huono, että käsiesi kosketus yöllä tuntuu kuin joku koskisi sinua jääpuikolla.
- Katkonaiset yöunet. Nukut huonosti ja heräilet keskellä yötä siihen kun tunnet omat luusi käsiäsi vasten, mutta silti alkaa ahdistaa, että jos vaikka oisitkin lihonnut. Mutta hei don't worry, onneksi sinulta löytyy vaaka vierestäsi jolla voi käydä.. ihan vaan varmuuden vuoksi.
- Masennus. Emme voi taata, että tätä tuotetta riittää kaikille, mutta pyrimme saamaan lähes jokaiseen anoreksia-pakkaukseen masennuksen ja ahdistuksen mukaan. Miten voisitkaan pärjätä ilman mielialalääkityksiä ja viillettyjä ranteita.
- Ahdistus. Jos käy niin ikävästi, että sinulle ei riitä enää masennusta niin vannomme, että saat edes ahdistuksen. Ahdistus kaloreista, apua ! Ahdistus lihoamisesta, apua ! Ahdistusta liikkumisesta, aaaaaapuuuva ! Kyllähän nyt jokainen haluaa istua itkien keittiön lattialla kun ei voi syödä mitään, koska kaikessahan on KALOREITA !
- Vääristynyt kehonkuva.  Mukana tietenkin myös jo kestosuosikiksi muodostunut vääristynyt kehonkuva.. Vai onko se sittenkin totta, että sairaanloisen alipainoinen pikku tyttö on, aivan varmasti kun peili niin näyttää, ihan hirveen iso ?
- Lihaksien ja voimien + rintojen katoaminen. Kaikki katoaa. Lihaksia on tasan nolla ja olet voimaton. Jaksat seistä ehkä 10 min kun jalat alkavat täristä kun niissä ei ole voimaa. Huomaa myös hurmaava ulkomuotosi kun rinnat ovat kadonneet ja perseestä ei ole tietoakaan. Ellei sitten halua, että perse näyttää samalta kuin jokaisella.
- Ohjeis-sairaudet. Yllätysmomentiksi tarjoamme oheis-sairauksia, jotka selviävät  vasta jälkikäteen. Tarjolla on
esimerkiksi rytmihäiriöt, osteoporoosi/osteopenia ja kuukautisten poisjääminen.

- Sairaudesta paraneminen, kuolema tai kroonistuminen. Valitettavasti joudumme mainitsemaan pikkupräntillä, jota kukaan ei lue, sen että pudotettu paino tulee ennemmin tai myöhemmin nostaa takaisin normaaliin ja se ei ole kivaa. Toinen vaihtoehto on kuolla anoreksiaan, joko suoraan tai välillisesti oman käden kautta. Kolmanneksi vaihtoehdoksi tarjoamme kroonistumista jolloin kituutat elämän ja kuoleman rajamailla piiitkään ja toivot, että olisit joskus tehnyt asialle jotain.

Mitä siis enää epäilet ! Tartu luuriin ja nappaa omaksesi ihana ja uskollinen anoreksia mörkö. Tarjous voimassa viikon ajan tai niin kauan kun tuotetta riittää.

I've got the magic in me

Terveys vs sairaus. Minä vs Linnea. Kumpi voittaa? Se on ollut jo useamman vuoden kestänyt taistelu. Välillä Linnea tunkeutuu uniini ja kietoo luisevat kätensä ympärilleni ja supittelee minulle ihania vääristyneitä muistoja menneestä jolloin me olimme yhtä. "Silloin kaikki oli hyvin. Silloin olit hyvä ja laiha. Et vielä tarpeeksi laiha, mutta hyvää vauhtia laihtumassa. Etkö muista jokaista niitä yötä kun heräilit siihen kuinka luusi tuntuivat käsiäsi vasten? Etkö muista kuinka ihanaa se oli kun joka aamu vaaka näytti hieman vähemmän kuin eilen? Etkö haluaisikin siihen takaisin?"  Jos totta puhutaan niin kyllä, minä kaipaan tuota. Kaipaan ihan helvetin paljon. Vaikka olo oli ihan hirveä silloin, mutta silti.

Tilanne kuitenkin on se, että se on menneisyyttä. Niin kauan kun ajattelen, että jos vielä kerran laihtuisi niin kauan se pitää minua hullun lailla kiinni anoreksiassa.
Kotiutumisestani osastolta on kohta jo vuosi ja jok'ikisen päivän sen jälkeen olen uhrannut haaveelle siitä, että saisin olla taas laiha. Mutta mitä on käynyt? Olenko laihtunut? En ole. Painoni on maksimissaan ollut vain 4 kiloa alhaisempi mitä kotiutuessani.

Olen tullut nyt siihen tulokseen, että en kykene olemaan terve ennen kuin luovun haaveestani. Minä en voi olla terve jos ajatuksissani on koko ajan "huomenna sitten laihdutan" ajatus. Ei ei ei ! Paraneminen lähtee minusta itsestäni, minä olen se voima, joka hallitsee ajatuksiani. Minun on löydettävä uusi tapa ajatella. Sen sijaan, että ajattelen laihtuvani huomenna voisin ajatella, että huomenna minä kehitän kroppaani miellyttävämmäksi. Tahdon treenata kroppani sellaiseksi miksi minä sen ihan oikeasti haluan. Tästä päivästä lähtien minä käytän kaiken sen voiman joka käskee minua laihduttamaan johonkin aivan uuteen.

Toivottakaa minulle onnea nimittäin nyt saa rasva kyytiä ja vatsalihakset alkaa treenaantumaan! 

Suunnitelma ruoka !

Kävin muutama viikko sitten ravitsemusterapeutin puhuilla ja loimme minulle jälleen uuden ateriasuunnitelman. Se on vielä hieman vajaa siitä mitä minun "perusruokavalioni" olisi, mutta siinä on aloitettu jo suunnittelemaan sitä mahdollisuutta, että joskus alkaisin kasvattamaan enemmänkin lihasmassaa. Ajattelin julkaista sen nyt tääläkin ja merkitä siihen mikä onnistuu tällä hetkellä ja mikä jää syömättä. Vihreät onnistuu, siniset onnistuvat vain osin.

Ateriasuunnitelma kotiin

Aamiainen                     Lautasellinen puuroa tai muroja / 1 dl mysliä / 2 weetabixia 

                                       1 Viipale leipää

                                       Margariinia (en laita koko määrää)

                                       1 viipale juustoa / 2 viipaletta leikkelettä

                                       Kasviksia

                                       Lasi maitoa / 1 prk viiliä / 1 prk jogurttia

                                       Hedelmä / Lasi mehukeittoa (ei sokeriton) / 3 luumua

Välipala                          Kourallinen pähkinöitä tai hedelmä

Lounas                           Lämmin ruoka urheilian lautasmallin * mukaan (Ei onnistu -> syön 
                                        kuppikeiton)

Välipala                         Välipalalistan mukaan (esim. 2 palaa kääretorttua tai smoothie) 

Päivällinen                     Lämmin ruoka urheilian lautasmallin mukaan 

                                       Annos salaattia + 1 rkl siemeniä

                                       Jälkiruokaa annoskipollinen tai jtn välipalalistalta

Iltapala                           2 viipaletta leipää  (Syön yhden viipaleen)

                                                tai 1 sämpylä

                                                tai 1 rieska /karjalanpiirakka + 1 leipä

                                       Margariinia (en laita koko määrää)

                                       2 viipaletta juustoa/ 4 viipaletta leikkelettä / 1 kananmuna

                                       Kasviksia

                                       Lasi maitoa / 1 prk viiliä / 1 prk jogurttia

                                       1 hedelmä / lasi mehukeittoa / 3 luumua

* 1/3 kasviksia, 1/3 perunaa tms, 1/3 lihaa, kalaa tms.

1 leipä + margariini + pääliset = lautasellinen puuroa tai 1 dl mysliä

Sleepless nights

En saanut unta taaskaan tänä yönä. Olen ottanut unilääkkeet ja odotan nukkumattia saapuvaksi. Se vaan ei koskaan tahdo tulla luokseni. Se ei tule luokseni enää näillä lääkemäärillä. Tahtoisin ottaa paljon enemmänkin lääkkeitä vaikka otan jo nyt määrättyä enemmän. Tahtoisin vaipua hetkeksi vain tiedottomuuden tilaan.

Näin öisin valvoessa tulee mieleen aina tumman puhuvia ajatuksia. Ajatuksia omasta itsestään ja riittämättömyydestään. Usein eksyn myös muiden anorektikkojen blogeihin, sekä laihdutus sivuille. Etsin joka ikinen kerta ne tavat joilla saisin laihdutettua itseäni ja ne henkilöt jotka ovat siinä onnistuneet. Toisin kuin minä, itse olen epäonnistunut surkeasti tässä tavoitteessa.

Törmään usein näihin "Olen laihtunut viime punnituksesta 5 kiloa, mutta olenpa läski." Ne sattuvat ihan kamalan paljon. Itse olen laihtunut vuodessa 4 kiloa. VAIN neljä kiloa. Tuntuu, että jopa hoitajat pitävät sitä liian vähänä. Tuntuu kuin joutuisin selittelemään heille, että miksi olen epäonnistunut ja laihtunut vain niin vähän. Tahtoisin minä kyllä enemmän, mutta kun en vain ole. Aina jokin on pysäyttänyt laihtumisen. Aina olen siis epäonnistunut.

Kaikki oli helpompaa kun kukaan ei tiennyt. Silloin kukaan ei osannut katsella. Sain olla itse itseni herra. Nyt muut luulevat tietävänsä enemmän, tietävänsä mitä minä haluan. Todellisuudessa nämä tahtomiset saavat oloni vain joka kerta kurjemmaksi.

En ymmärrä miten muut kykenevät laihduttamaan niin paljon mitä he pystyvät. Kuinka paljon he huiputtavat? Minua vahditaan aivan koko ajan ja en saa edes yhtä ainutta ruokaa skipattua. Pitäisikö minun sanoa vain ei jolloin minulle suututaan? En minä osaa. Ehkei anoreksiani ääni ole tarpeeksi voimkas tähän. Ehkä minä olen vain pelkkä epäonnistunut kyhäelmä. Kenties vielä joku päivä ymmärrän sen ja luovun haaveistani olla taas pieni ja siro. Joten onnea siis muille jotka ovat siinä onnistuneet. 

Nykyisin nämä tunteet tunkevat jo uniini jos saan nukutuksi. Viime yönä näin unta siitä, että olin iso, että olin todella iso. Olin luultavasti ylipainoinen ja täysin höllyvä ja löllyvä kaksoisleukani kanssa. En saa sitä kuvaa pois mielestäni ja se pinaa minua koko ajan. Mutta se on se mitä kohti olen menossa. Ehkä sen olisi pitänyt olla herätys itselleni, että lopettaisin tämän ahminnan ennen kuin olen se kaksoisleukainen rumilus.

Put me to sleep forever, please.

Minulla on nälkä ja voisin syödä vaikka elefantin minkä teenkin päivittäin. Minun painoni nousee. Se nousee ihan kamalan pelottavaa vauhtia ja haluan, että se loppuu! Mutta en saa sitä loppumaan. En pysty olla syömättä. Olen huonoin anorektikko päällä maan. Joka ilta mietin, että huomenna en syö. Huomenna olen hyvä, huomenna pidän itseni kurissa. Mutta kun en pidä. Painoni on noussut viikossa 47 kilosta 48,1 kiloon. Mieleni ei kestä tätä. Tähän olisi helppo ratkaisu olemassa. Olen vain syömättä. Niin helppoa. Paino kyllä laskee kunhan olen tiukkana. En vain pysty ja en ymmärrä miksen.

Minusta tuntuu, että olen niin ala-arvoinen. En ihminen edes ollenkaan. Olen jotain arvotonta, jolla ei ole oikeutta edes elää. Silti minusta tuntuu tällä hetkellä. Haluaisin rankaista itseäni. Tahtoisin upottaa terän taas ihooni, mutta sekin jää tekemättä. Lisäksi haluaisin oksentaa jokaisen syömäni murun. En pääse tästä ajatuksesta eroon. Se tulee aina heti sillä sekunnilla kun ruokaa eksyy suuhuni. Onneksi olen niin saamaton, että en kykene oksentamaan. Saan siis maksaa siitäkin kalliin hinnan, joudun olemaan lihava, paisunut, läski, läski, LÄSKI.

Tiedän vellovani kamalassa itsesäälissä, joka on oikeasti säälittävää. Mutta minun on paha olla. Joskus kyyneleet vain tulevat alkavat valua poskiani pitkin ilman mitään sen suurempaa syytä. Saisinpa vain kuolla, se olisi oikein.