Perhosia vatsassa

Heipä hei uudet ja vanhat lukijat! Heräsin tänään siihen ajatukseen, että mietiskelin blogiani, jonka luulin jo kuolleen. Mietin pitäisikö tänne alkaa kirjoittelemaan uudestaan uudesta elämäntilanteestani. Päätin yrittää ja antaa blogilleni tekohengitystä. Tässä sitä sitten ollaan taas, bloggerin äärellä :)

Viime postauksessani, josta on aikaa miljoona jos toinenkin vuosi, kerroin löytäneeni rakkaani ja elämämme täyttyi odotuksesta. Odotimme uutta koiraa ja uutta kaksi jalkaista. Koira tuli, meidän rakas ihana Hamlettimme. Hänestä todennäköisesti teen ihan oman postauksen, joten ei asiasta sen enempää. Lapsi sitten antoikin hieman enemmän odottaa itseään. Yritimme, yritimme ja lopulta päätimme, että emme yritä enää. Päätimme pitää taukoa jonkun aikaa ja tadaa juuri siitä kierrosta tein positiivisen raskaustestin. Olin ihan shokissa. Meille ei pitänyt tulla vauvaa ja nyt olikin tulossa. Pelko ja sekavuus valtasi mieleni. Itkin muutaman päivän kun en oikein osannut muutakaan.

Päiviä meni, puhuimme, mietimme, käsittelimme. Lopulta aloimme ymmärtämään onnemme. Meille tulee vauva, oikeasti tulee. Alku oli pelottavaa aikaa kun jännitimme miten tässä tulee käymään. Onko lapsemme terve, kestääkö tämä loppuun asti. Ensimmäinen ultra tuli ja kaikki oli hyvin. Saimme huokaista hetken helpotuksesta, mutta minä jatkoin silti jännittämistä.. "Entä jos lapseni kuolee?". Tuli rakenneultra - meidän pojalla oli kaikki yhä hyvin. Nyt minäkin aloin uskomaan. Ehkä tämä kestääkin, ehkä lapsemme voi oikeasti hyvin.

Nyt viikkoja on 28+6 eli laskettuun aikaan on noin 2,5 kuukautta. Huh, miten pelottava ajatus. Mahakin alkaa olla jo ihan mittavan näköinen, enää en ole "vain läski" vaan ihan oikeasti näytän olevani raskaana. Hieman olen ahdistunut painon noususta ja muuttuneesta kropasta, mutta onneksi palkinto tästä on kuitenkin kaiken tämän arvoista. En siis sano, että olen täysin terve anoreksiasta ja että tämä olisi muka oikeasti helppoa. Ei todellakaan ole. Jatkan asiasta luultavasti ensi kerralla enemmän.