Jokin riipii itseäsi sisältä päin ja vetää sinua vain alaspäin. Se kertoo kuinka maailma on paha paikka. Se kertoo, että parempi olisi muuten. Lasinsirpaleet repivät sydäntäsi ja sieluasi. Joskus masennuksen näkee ja joskus sitä ei. Joskus on liian myöhäistä havahtua masennukseen.
Uskot kaikesta pahaa. Et saa enää henkeä, tukehdut elämästä.
Et kykene enää näkemään valoisaa tulevaisuutta, jos kykenet näkemään sitä edes ollenkaan. Joskus masennus vie niin syvälle ja satuttaa niin paljon, että ei tunne enää muuta. Elämästä ei jaksa enää nauttia ja siitä haluaa ehkä pois. Haluaa tietää millaista olisi olla enkeli. Minulle ajatus enkelinä olemisesta on lohdullinen. Haluaisin, että aikani koittaisi jo. Voisi olla siro, kaunis ja hento enkeli. Saisin olla nätti ja onnellinen. Kaikkea muuta kuin sitä mitä olen nyt.
On olemassa monia mittareita joilla voi "mitata" masennusta. Myönnän, että ne ovat hyviä suunnan näyttäjiä jos niihin uskaltaa vastata rehellisesti. Mutta eivät ne näe sitä kipua mikä sinulla on sisällä päin. Teet kaikkeasi, että kipu hellittäisi. Voit viillellä, voit polttaa, voit käyttää alkoholia holtittomasti - Kaikella on tarkoitus helpottaa oloa. Monet eivät ymmärrä miten itsetuho käyttäytyminen helpottaisi oloa, mutta se on yritys tuntea edes jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti