Not awake but not asleep either

Minusta ei ole kuulunut hetkeen mitään, mutta tänään kun nukkumatti päätti jättää saapumatta iltatreffeillemme niin tuli sopiva hetki kirjoitella vähän tännekkin. Syy, miksi en ole kirjoittanut mitään nyt pariin viikkoon, on yksinkertaisesti se, että en ole jaksanut. Olen uupunut niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Olen ollut nyt todella kiireinen koulun osalta ja kärsinyt ilman mielialalääkkeitäni. Mutta kuulemma eihän mulla voi olla mitenkään kiireistä tai rankkaa - mähän en käy töissä. Mullahan on aikaa mielinmäärin..Mitä nyt pitäis hoitaa ittensä kuntoon, mutta paskat semmosesta.

Seinä kaatuvat päälle joka paikassa; kotona, koulussa, keskellä kamppia. Itku on jo osa päivärutiiniani. En jaksa muuta kuin olla alakuloinen. Yritän hymyillä peilikuvalleni, mutta se on vain pelkkää tyhjää. Ikäänkuin se "hehku" minkä olen saavuttanut hoidollani oli tipotiessä. Ehkei muut näe sitä, mutta minä näen. Hymyni ei ole aito. 

Olen lisäksi nykyisin riidoissa kahden parhaan kaverini kanssa nykyisestä koulustani (ja kyllä, tiedän että ainakin toinen teistä lukee tätä, vaikka kuinka sitä peitteli, mutta antaa mennä - lukekaahan vain kuinka vitun paha mun on olla). Meidän luokka on nykyisin todella kuppikunnittoinutta ja kaveriporukoidenkin sisällä on kuppikuntia. Sellainen kuppikunta on juuri nämä kaksi kaveriani joiden seurassa olen yrittänyt roikkua. Enää en vain aio katsoa sitä. Tehkööt he yhdessä kaikki opparit, ryhmätyöt, vaatteiden shoppailut yms. Ei kiinnosta - En tarvitse ystäviä mihinkään.

Tahtoisin voida taas jo paremmin. En vain oikein tiedä mitä tehdä. Romahdin liian pohjalle hetkeksi. Aivan pieneksi pieneksi hetkeksi. Ei siihen tarvittu muuta kuin muutama päivä jolloin kaikki mitä söin oli kaksi mandariinia. Nyt olen lähtöpisteessä. Jokainen ruokapalanen aiheuttaa minulle itseinhoa ja näen peilistä pelkän epäonnistuneen ja paisuneen yksilön. Vanhat rutiinitkin ovat tulleet takaisin. Aamu- ja iltapalalla saa olla vain ja ainoastaan yksi komponentti (mitä kevyempi sen parempi, normaalisti hedelmä). Leipää ei saa syödä, mutta jos syö niin rasvaa ei saa olla. Rasvaa ei oikeastaan saisi olla missään jne. Roikun säännöissäni sitkeästi pääni sisällä. Aina en niitä tottele, mutta haluaisin. Fakta kuitenkin on, että olen menettänyt ruuan hallinnan taas. Päivällä syödään mahdollisimman vähän ja iltapalalla repsahdetaan. Kontrolli on kadonnut.

Nyt kuitenkin yrittämään unta tuhannen ja yhdennen kerran tänä yönä. Sweet dreams :)