Työharjoittelua, kiirettä, koulua, stressiä ja ruokaa - siitä on tämän tytön elämä nyt tehty. Istun tällä hetkellä yövuorossa ja olen varma että nukahdan pystyyn tänne. Ehdin olla koulussakin tänään. Onneksi kuitenkin on olemassa kahvia ja pepsi maxia. Niillä tämän yön pitäisi mennä ja noh, on minulla salaatti ja rahkakin. Salaatin syön, rahkaa en. Kait se pitäisi, mutta tiedän etten syö sitä kuitenkaan. Kyseinen rahka on kummitellut minulle jo viikon jääkaapissa enkä vieläkään ole "ehtinyt" syömään sitä.
Tästä voi päätellä etteivät ruokailut suju. Söin vielä hetki sitten juuri ja juuri puoli starttia. Nyt minua patistetaan syömään starttia..Sekään ei onnistu. En vain syö, en halua. Nautin laihtumisen tunteesta. Minun on kylmä ja huimaa. Masokistista nauttia tällaisesta. Vaikka ei sillä, peilissä on yhä se norsu kuten aina. En tiedä mitä painoni tekee. Minun tuurilla nousee, syönhän taas enemmän.
Miten tässä kävi taas näin? Noin vuosi sitten olin samassa tilanteessa. Alamäet ja ylämäet vaihtelivat kunnes alamäki jäi päälle ja kaikki tietävät miten siinä kävi. Minua rehellisesti sanottuna pelottaa. Miten selviän nyt?
"En vain syö, en halua. Nautin laihtumisen tunteesta. Minun on kylmä ja huimaa. Masokistista nauttia tällaisesta."
VastaaPoistaPitäisikö neitosein sinun pysähtyä näiden lauseiden kohdalla.
MIKSI? mitä saavutat? mitä tavoittelet?
Ruokahalua, -tai edes pakkoa <3
Pitäisi pysähtyä, koska tiedän niiden olevan vääriä lauseita. Tiedän kuitenkin myös mitä tavoittelen niillä - tyytyväisyyttä. Olen tyytymätön itseeni ja koen itseinhoa. Ratkaisumalli tähän pääni sisällä on laihduttaminen. Niin se ei mene, mutta valitettavan tiukassa tämä ajatus on. Siitä on vaikea päästä eroon!
Poista