Entä jos en muutakkaan joensuuhun? Jäänkö tänne vai muutanko muualle? Milloin pitää ilmoittaa, että opiskelija-asuntoa haetaankin vain yhdelle? Osaanko olla yksin? Miten tavaroiden jako? Miten meidän kissa, kenelle se menee? Aivan liikaa vaikeita kysymyksiä. Siispä on ollut helpompaa vain jäädä tuttuun ja turvalliseen. Nyt olen kuitenkin päätänyt, että tämä ei voi jatkua enää pitkään. Sanoin haluavani erota. Minua pelottaa ihan saatanan paljon. Tiedän katuvani päätöstäni sillä sekunnilla kun nään poikaystäväni taas. Mitä minun kuuluisi tehdä? Toistaiseksi olen sopinut, että poikaystäväni jää perheensä luo missä nytkin on. Meidän pitää olla erossa ja se tunne tappaa minut. En saa henkeä. Itken vain ja yritän ottaa otetta edes jostain. Ylläri ylläri, olen tarttunut kiinni ruokaan. Maailma hajoaa ympäriltäni, joten minun on pakko hallita jotain ja anorektikollehan luonnollinen valinta on ruoka. Olen laihtunut nopeaa tahtia. Oksennan ja syön vähän. Tällä hetkellä syön ainoastaan kuppikeittoja, vähäkalorista mehukeittoa johon lisään light limua ja skyrrejä + äärimmäisen paljon kahvia. Laihtumisen tunne pitää minut tässä elämässä kiinni.
No tiistaina näen hoitajaani. Pelkään sitä. Mitä kun en ole tehnyt hänen antamiaan tehtäviä. Mitä kun kerron olevani näin paskana. Tuomitseekohan hän minut. Taidan olla laittamatta ripsiväriä sille tapaamiselle, koska tiedän itkeväni aivan koko tunnin. Kiusallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti