Lähdin eilen osastolta kotilomalle aamupalan jälkeen ja tarkoitus olisi palata tänään iltapalalle eli kello 19 mennessä. Tätä lomaa oltiin odotettu koko viikko ! Kotona vain on niin paljon ihanampaa olla. Kylläkin ruokailut ovat hyvinkin hankalia. Hoitajan kanssa kuitenkin oltiin sovittu etukäteen tarkka ateriasuunnitelma, jota minun kuuluisi noudattaa kotona. Pääpiirteittäin se jopa onnistuukin. Silti anorektikko päässäni huutaa, että ota kaupasta se kevyt vaihtoehto, laita leivän päälle margariinia alle sovittu määrä, laita lasiin hieman vähemmän maitoa mitä pitäisi jne. Koko ajan yritän mennä sieltä missä on aita matalin.
Silti minun pitänee tehdä pienen pieni tunnustus..Olen ahminut. Aivan kamalaa ! Koko ajan kun yritän päästä mahdollisimman vähällä niin vastapainoksi sitten napostelen aivan kaikkea, kylmästä maksalaatikosta suklaaseen. Ahminta ei ole ollut minulle ongelma ennen, mutta nyt kotilomilla se tuppaa liian usein lipsahtamaan siihen. Hitto, olin saavuttanut jo viikon osastotavoitteen viidessä päivässä (kilo lisää siis) ja nyt varmaan olen sitten lihonnut viikossa 2 kiloa. Miten ihmeessä voin selittää sen osastolla ?! En todellakaan kehtaa myöntää hoitajille, että olen syönyt paljon enemmän kuin mitä olisi tarkoitus. Sehän tekee minusta huonon anorektikon, anorektikko ei saa syödä. En ansaitse hoitoa jos en osaa olla kunnon anorektikko. Tällä vauhdilla uloskirjauskin on varmaan ihan pian ja EN OLE VIELÄ VALMIS ! Oikea maailma pelottaa, en pärjää sielä vielä. En sitä vain voi kellekään sanoa. Olen osastolla reipas, iloinen, noudatan sääntöjä orjallisesti, syön kunnolla ja paino nousee. Vaikuttaa siis siltä, että olisin täysin valmis kotiutumaan.
Kaikesta tästä ahdistuksesta huolimatta olen nauttinut kotona olemisesta ja ruuat ovat olleet hyvän makuisia, vaikka en vieläkään osaa nauttia niistä. Silti on ollut hyvin terapeuttista päästä kokkailemaan, koska se on suuri intohimoni kohde. Eilenkin tein ihanaa kasvissosekeittoa ja tänään olisi tarkoitus väsätä lohi-pinaattilaatikkoa, sekä kasvispihvejä. Aamupalasta taas on yhä kamalan pahaolo, mutta voin kyllä sanoa senkin olleen hyvää. Suosittelen kokeilemaan neljänviljanpuuroa (tai mitä vain mistä itse pitää), johon sekoittaa pilkottuja ja liotettuja kuivaluumuja, sekä pähkinöitä. Äärettömän hyvää on ja siitä melkein uskallan jopa jo nauttia :)
Et usko kuinka paljon helpotti lukea että muutkin ajattelee olevansa huonoja anorektikoita! Itse olen vuode-osastolla nenämaha letkussa anoreksian takia, mutta näköjään en ole ajatusteni kanssa yksin! :-))
VastaaPoistaEt todellakaan ole ajatustesi kanssa yksin! Todella moni, ellei jopa kaikki, tääläkin osastolla olevat ovat olleet joskus sitä mieltä että ovat huonoja anorektikkoja. Mutta miksi pitäisikään olla "hyvä anorektikko"? Hyvä anorektikko on se joka päätyy hautaan, hiphei. En mä ainakaan sitä tahdo. Joten paljon voimia sinulla ja toivottavasti saisit elämäsi kuntoon vielä!
Poista