Kuka minä olen?

Kyseiseen kysymykseen voisi olla montakin vastausta riippuen siitä keneltä kysyy. Olen ystävä, tytär, sisar, tyttöystävä, huono ihminen, itseeni pettynyt, ystävistäni etääntynyt, 20-vuotias ANOREKTIKKO. Jälkimmäisin tuntuu tällä hetkellä määrittelevän täysin sen mikä minä olen ihmisille. Olen ”se ystävä joka sairastui syömishäiriöön”.

Nykyisin normaali elämäni on täysin jäissä tämän jumalattoman kamalan sairauden takia. Olen hoidettava osastolla, joka taitaa olla hyväksi minulle, mutta ei ole sellaista päivää ettenkö miettisi, että haluan täältä pois. En pysty elämään, näkemään ystäviäni, en opiskelemaan en mitään! Minä vain syön ja nostan painoani. Kuullostan hyvin negatiiviselta, mutta kaikesta tästä huolimatta voin hyvin ja olen hyvin sitoutunut hoitooni, sekä tahdon olla taas terve. Ainakin järki sanoo, että parantua pitää.

Kaikki alkoi 2 vuotta sitten..Olin 58 kiloa ja 163 cm pitkä. Liian pyöreä mielestäni siis, joten minulla oli 5 kilon laihdutustavoite. Yllätyksekseni onnistuin kuin onnistuinkin laihduttamaan 53 kiloon. Se kuitenkin oli houkuttelevan lähellä 50 kiloa, joka taas oli houkuttelevan lähellä nelosella alkavaa lukua ja kun vaaka näytti sen maagisen 49 kiloa ajatukset siirtyivät siihen, että 45 kiloa olisi aika hieno. Tämä kaikki ajoi pian pakonomaiseen laihduttamiskierteeseen. Hyötyliikunta alkoi korostumaan, tietyjä ruoka-aineita välteltiin ja pian huomasin olevani tilanteessa jossa ainoat sallitut ruuat olivat kasvikset, salaatit, minimaalisessa määrässä liha ja muutamat hedelmät. Lopulta olin 35,3 kiloa ja bmi 13,3, eikä voimia ollut minkään vertaa, ei fyysisiä eikä henkisiä. Tuolloin olin aloittanut jo käymään psykiatrisen sairaanhoitajan luona ja pian minut passitettiin syömishäiriö poliklinikalle ja aloitin avohoidon. Sain polilta ateriasuunnitelman, ensin isomman ja sitten puolet pienemmän, mutta kumpaakaan en onnistunut noudattamaan joten lopulta minut pistettiin kiirrellisenä tapauksena jonottamaan osastolle. Nyt olen ollut täälä jo kuukauden, sekä painoni on lähtenyt huimaa kyytiä nousuun samoin kuin kuntoni.

Tarkoitukseni on tässä blogissa käsitellä tuntemuksiani ajalta ennen osastoa, aikaa osastolla ja koko paranemisprosessia. Sota syömishäiriötä vastaan on julistettu, joten katsotaan kumpi voittaa; minä vai sisälläni jylläävä anoreksia mörkö.