keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Release the doves

Sotamies Linnea antautuu. Elämä voitti sodan, elämä voitti anoreksian. Tahdon voida hyvin, tahdon nauttia elämästä. Minulla on hyvä olla. On niin helpottunut olo. Voin melkein jo sanoa, että elän ensimäistä kertaa pariin vuoteen. Takapakkejakin valitettavasti tulee. Eilen esimerkiksi skippailin taas aterioita, mutta yleisesti ottaen hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja.



Viiltelyä minä kuitenkin kaipaan. En ole aikoihin päässyt viiltelemään. Tahtoisin, mutta minulla ei ole aikaa. Minä menen kuin tuulispää. Menen neljän eri paikkakunnan väliä ja muutan uutta kotiani rakkaani kanssa. Se on ihanaa !

Nyt suurin ongelmani on enää kehonkuva. Koen olevani yhä ISO valtaisa valas. Ero kuitenkin entiseen on se, että minä siedän tilannetta. Ehkä joku päivä vielä näen itseni oikein. Olen varma siitä :)

6 kommenttia:

  1. Voi muru, oon niin ylpee susta! Oon nii ylpee, et haluut elämän, etkä anoreksiaa, koska se on täysin oikea valinta! Ja mitä kehonkuvaan tulee, se kyllä normalisoituu vielä. Näetkö kuinka luiseva sun ylävartalos on? Mä nään. Sä oot kaukana valaasta. Sulla ois vieläkin varaa nostaa painoa, mutta hyvä noinkin. Kunhan et laihduta enää, etkä anna pikkusormea anoreksialle, nii kaikki menee hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, elämä on ehdottomasti se oikea valinta :) Ei enää laihdutusta, ei enää riutumista nälässä! Näin on hyvä :) Ja aivan varmasti vielä joku päivä nään itseni oikein. Hitaasti kohti parempaa :) Me kumpikin tullaan vielä joku päivä hymyilemään onnellisina ja terveinä <3

      Poista
  2. Kaukana valaasta, jos et itseäsi usko, usko meitä! Mun silmiin itseasiassa näyttää, että olisit laihtunut lisää, mutta hyvä jos ajatukset on paremmin kasassa!

    Viiltelyhaluillakin on joku syy, oletko miettinyt, mistä se kumpuaa? Mitä tarvetta se täyttää, mihin sitä tarvitset? Ja jos/kun olet pärjännyt ilman, pärjäät varmasti jatkossakin. Mutta kuten kaikessa, päivä kerrallaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tajunnut viimein, että ehkä minä itse olen sittenkin väärässä ja te muut oikeassa. Ehkä olenkin laiha. Ehkä te kaikki niin sanovatte olette oikeassa. Menee vielä hetki, että ymmärrän sen, mutta huomaan jo mahdollisuuden että ehkä se väärässä oleva olenkin sittenkin minä.

      Tosiaan, viiltelyhalu kumpuaa jostain. Jos en keksi sitä, että mistä niin se on vaikeampi ratkaista. Kenties jonkin sortin itsensä tutkiskelu olisi nyt paikallaan :)

      Mutta kiitos jälleen kannustavista sanoistasi! <3

      Poista
  3. Kuulemma kehonkuvan realisoimiseen saattaa mennä rutkasti aikaa, ja se vaatii paljon työtä. Mutta uskotaan yhdessä, että oman itsensä näkeminen sellaisena kuin se todellisuudessa on, on mahdollista. Ehkei vielä tänään eikä huomenna, mutta jossain kohtaa tulevaisuudessa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon vahvasti niitä ketkä väittävät ettei kehonkuva korjaannu heti. Ei se vain voi. Mutta uskon myös, että sekin asia on muutettavissa. Uskotaan kumpikin parempaan tulevaisuuteen, sieltä se vielä joskus tulee <3

      Poista