sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Epäreilu elämä

Miksi muut saavat olla syömättä tai syödä vain salaattia laihduttaen? Miksi minä joudun vetämään rasvaa tihkuvan fish and chips aterian? Aterian jonka jokaisen palan jälkeen tahdon vain oksentaa sen möykyn ulos, pois minusta. Tunnen kuinka housuni alkavat kiristää ja mahani paisua kera koko muun kropan. Käteni tärisevät yhä enemmän jokaisen palan jälkeen, mutta kukaan ei huomaa. Miksi minun pitäisi kärsiä? Miksen saa olla kuin muut? Miksi minun pitää olla aina vain se "anorektikko" ?

Päätin, että olen nyt terve. En jaksa tätä enää. Tämä leikki kävi liian todeksi. Linnea on kuollut.

4 kommenttia:

  1. LOISTAVA PÄÄTÖS!
    Hautaatko samalla mun häiriön, jolla tosin ei ole nimeä, koska ei se sitä edes ansaitse. Kepeät mullat vain molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Niin kauan kun sanon olevani anorektikko niin niin kauan himoitsen sairauttani takaisin. Siispä antaa tulla vain sinunkin häiriösi samaan hautaan :)

      Poista
    2. Kaivappa varmuuden vuoksi oikein joukkohauta. Täällä on varmasti nimittäin tosi monia, jotka haluaisivat koko jutun kuopata, mutta jotka ei siihen pysty. :(

      Poista
    3. Voi kun niin voisinkin tehdä, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Ei edes itseni kohdalla. Tajusin, ettei tervehtymistä voi päättää. Se on oma prosessinsa jota ei voi itse vain päättää.

      Poista