Elän niin kuin eilistä ei olis

" Tääl eletään vaan kerran
ja aattelin elää nyt sen verran,
kun haluun enkä herran pelossa
koittaa vaan sinnitellä elossa.

Nousuu ja laskuu,
mieluummin ylilyöntei ku tasapaksuu.
Haluun kokee kaiken mitä olemassa on " 

(Spekti - Teen mitä haluun)

Mä olen tajunnut, että mun ei kannata alkaa murehtimaan menneisyyttä. Tahdon tehdä tyhmyyksiä ja kaikkea mukavaa. Tahdon vetää hirveät kännit ja kuolla seuraavana aamuna vain sen takia että yhden illan oli hauskaa. Kuka sitä murehtii enää jälkikäteen. Tahdon myös syödä oman mieleni mukaan ja huom. OMAN, en Linnean.

Olin tänään vapaa-ajan ryhmässä, josta postaan huomenna paremmin, mutta aion silti kertoa siitä jotain. Koin sielä nimittäin kauhun ja ylpeyden hetkiä. Minähän nykyisin syön useasti jäätelöä välipalaksi ja/tai jälkiruuaksi. Se siis ei ole mikään ihmeellinen asia. Syön suklaisia jäätelöitä, paketti jäätelöitä, jäätelöitä vohvelissa jne. Nyt tänään siis otin jäätelöä pakolliseksi välipalaksi ryhmässä. Muut ottivat kippoon, minä otin vohveliin. Kadutti ja pelotti. Olin sanomassa hetkenä minä hyvänsä, että eieieiei vaihdan sittenkin kuppiin - En tehnyt niin. Enkä edes kuollut. Ihme juttu.

Samalla ruokapöydässä puhuttiin sokereiden pelottavuudesta. Eräs potilas kysyi, että emmekö me pelkää jäätelöä, sokeria? Ylpeänä ja vaistomaisesti sanoin "Ei". Minä en pelkää niitä ! Ne on ovat osa nautintoa, ihanaa :) Herran jesta, tästähän voi sittenkin parantua !! Ei helvetti, täydellistä ! Elämä ottaa minut sittenkin vastaan <3