keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Täydellisen kropan metsästys

Tiedän jo heti alkuun, että tämä postaus tulee samaan mielipiteitä aikaan. Ehkei minun pitäisi kirjoittaa tätä. "Mitä sä itket turhaan asioita joille voisit itekkin tehdä jotain." Kaikesta mahdollisesta kritiikistä huolimatta aion tehdä tämän postauksen, koska se on osa omaa elämääni.

Minulla ja varmasti monilla muilla anorektikoilla on ongelmia vertailun kanssa. Vertailen jok'ikistä vastaan tulevaa kroppaa omaani. Käytän aikaa myös suhteellisen paljon jo yksin kuvien etsimiseen tähän blogiin WeHeartIt - sivustolla. Kyseinen sivusto pursuaa täydellisiä, laihoja kroppia. Aina kun törmään niihin (halusin tai en) tunnen piston sydämmessäni. Tuntuu niiiin pahalta nähdä ne kropat joihin itse haluan. Se sattuu ja saa haluamaan ikuista nälkälakkoa.

 Otin myös muutaman esimerkkikuvan siitä mihin haluan kuollakseni päästä..Ja sitten se ikuinen todellisuus kuva mikä minua tervehtii joka aamu peilistä.Tiedän, että treenaaminen on ratkaisu ongelmaani, mutta en treenaa. Saan syyttää vain itseäni, tiedän.





2 kommenttia:

  1. Itsellänikin tuo vertailu on kovapaikka.. Kaikki ovat pienempiä kuin minä. Mutta tämähän ei ole totta, koska samat ajatukset olivat päässäni ollessani huonoimmillani, enkä silloin varmasti ollut iso..
    Sun tääytyisi hyväksyä itsesi ja kehosi sellaisena kuin ne ovat. Kehoa ei pidä muuttaa. Jokainen on kaunis! Ja olet vielä hirveän pieni.
    Voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertailusta pois pääseminen ja itsensä hyväksyminen on ehkä tämän paranemisprosessin hankalin homma. Se on vaan niiiiin vaikeaa. Oikeastaan en edes vielä tähtää siihen, että olisin tyytyväinen itseeni. Tähtään siihen, että siedän itseäni. Ehkä vielä joku päivä :) Tähdätään siihen me kumpikin! Haleja :)

      Poista