Marenkien täyteistä odotusta

Huomenna on se päivä jota olen odottanut jo ikuisuuden! Me menemme hakemaan oman vauvamme kotiin <3 Vieläkin vähän tuntuu, että onko tämä totta ollenkaan. Lisäksi olen yhä vähän varpaillani ja mietin uskallanko edes hengittää. Nimittäin tämä keneltä hankimme neidimme on hyvin tarkka kenelle pennun antaa. Esimerkiksi meidän vauvan sisko oli varattu jo aikoja sitten, mutta omistaja perui, koska tuli tuntemuksia, että koti ei olisi ollut sopiva. Onneksi meidät hän tuntuu hyväksyneen. Kyllä, olemme ensi kertalaisia, mutta meiltä tämä pikkuinen tulee saamaan rakkautta enemmän kuin tarpeeksi :)

 

Olen viime aikoina yrittänyt leipoa marenkeja. Kananmunan valkuaisia ja sokeria. Helppoa? Pyhpah, kaikkea muuta. Olen mokannut niin monet erät, että hermo menee. Jääräpäänä aion kuitenkin tehdä niitä vaikka tuhat erää kunnes ne onnistuvat. On kokeiltu normaalia sokeri, tomusokeria, sitruunamehua, eri lämpötiloja jne. Nyt uunissa on erä pieniä valkoisia ja vaaleanpunaisia marenkeja. Katsotaan mitä niille käy. Toivotaan parasta nimittäin haluan viedä huomenna mukanamme tuliaisiksi pienen pussin itsetehtyjä marenkeja :) Ehkä vähän hömppää, mutta minulla on ollut jo pitkään tapana kiittää leipomalla jotakin. Miksei siis nytkin :)

Ps. Aiheet ei nyt ihan osuneet yhteen, mutta who cares :D