Saamaton, vätys, laiska, luuseri, surkea...Kaikilla näillä sanoilla voisin kuvailla itseäni ja uskon, että muutkin voisivat. Munun on välillä hyvin hyvin hankala jaksaa olla ja varsinkaan tehdä mitään. Haluaisin paljon. Haluan leipoa, tehdä ruokaa, siivota, tiskata, pestä pyykkiä, käydä kaupassa ja ylipäätään pyörittää elämääni. Mutta aamulla herätessäni tunnen, että en pysty siihen ja jo yksin se tunne lamaa täysin. Olen oikeasti luonteeltani ahkera ja puuhasteleva, mutta sitä en ole enää nykyisin. Olen väsynyt elämään.
Sanotaan, että saamattomuus ja väsymys on masennuksen oireita. En tiedä onko tämä sitä minulla. Ehkä se on tai sitten se on vain tekosyy minkä alle piiloutua. Tahtoisin olla olematta mitään kenellekkään. En pysty enkä kykene. Tämä tunne on ollut jo pidemmän aikaan. Se alkoi ennen osastojaksoa ja jatkuu yhä. Välillä on parempikin hetkiä jolloin aidosti jaksan olla puuhakas ja ahkera. Tällä hetkellä kuitenkin vain suoritan elämääni, mutta välillä tuntuu etten selviä siitäkään.
Kouluhommat laahaavat perässä. Ja silti olen niin hullu yritän suorittaa puolessa vuodessa vuoden opinnot. Minulla on ollut monta "vapaapäivää", jolloin on ollut tarkoitus tehdä suuren suuria kouluhommia etänä. Voinette arvata olenko tehnyt mitään niinä päivinä. Olen vain ahdistunut saamattomuudestani. Tunnen itseni laiskaksi, joka lamaa entisentään. Haluaisin vain voida taas hyvin ja jaksaa, mutta en tiedä enää mitä siihen vaaditaan. Mistä löytäisin entisen itseni? Minne olen kadonnut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti