Tilanne kuitenkin on se, että se on menneisyyttä. Niin kauan kun ajattelen, että jos vielä kerran laihtuisi niin kauan se pitää minua hullun lailla kiinni anoreksiassa.
Kotiutumisestani osastolta on kohta jo vuosi ja jok'ikisen päivän sen jälkeen olen uhrannut haaveelle siitä, että saisin olla taas laiha. Mutta mitä on käynyt? Olenko laihtunut? En ole. Painoni on maksimissaan ollut vain 4 kiloa alhaisempi mitä kotiutuessani.
Olen tullut nyt siihen tulokseen, että en kykene olemaan terve ennen kuin luovun haaveestani. Minä en voi olla terve jos ajatuksissani on koko ajan "huomenna sitten laihdutan" ajatus. Ei ei ei ! Paraneminen lähtee minusta itsestäni, minä olen se voima, joka hallitsee ajatuksiani. Minun on löydettävä uusi tapa ajatella. Sen sijaan, että ajattelen laihtuvani huomenna voisin ajatella, että huomenna minä kehitän kroppaani miellyttävämmäksi. Tahdon treenata kroppani sellaiseksi miksi minä sen ihan oikeasti haluan. Tästä päivästä lähtien minä käytän kaiken sen voiman joka käskee minua laihduttamaan johonkin aivan uuteen.
Toivottakaa minulle onnea nimittäin nyt saa rasva kyytiä ja vatsalihakset alkaa treenaantumaan!
Voimia sulle!
VastaaPoistaMutta muista, että ulkonäön muokkaaminenkin treenaamalla saattaa olla syömishäiriön sanelemaa. Joten mieti oikeasti, miksi haluat liikkua. Siksi, että saat timmin kropan vai että liikunnasta tulee hyvä olo?
Lähtökohtaisesti meidän täytyisi liikkua siksi, että se tuottaa mielihyvää. Kaikki ulkonäölliset tulevat vasta sen jälkeen.
Sori paasauksesta. :)
Voimia! <3
Jos totta puhutaan niin olet hyvinkin oikeassa. Kehon muokkaminen on ihan varmasti syömishäiriön sanelemaa. Mä haluan timmin kropan, se on ensisijaista, ei se että liikunta on mukavaa. Mutta toisaalta oon ihan liian laiska että tästä tulis mitään pakkoliikuntaa :D Ja toisaalta toivon, että tämä voisi olla keino pois syömishäiriöstä lopulta. Jos olen tyytyväinen peilikuvaani ilman syömättömyyttä niin se on aina positiivista :) Otan silti kyllä varovasti, koska tiedän vaarat :)
PoistaMutta hei voimia sinnekin! <3 (Toivottavasti sullakin menee jo paremmin :) )
Hyvä, että ymmärrät! :)
PoistaJa tosiaan, jos alat liikkua enemmin, myös kulutus kasvaa eli täytyy syödä enemmin. Ja levolla on myös suuri vaikutus. :)
Olet kuitenkin kaunis juuri sellaisena kuin olet! :)
Ja mulla menee paremmin,, kiitos kysymästä. Ajatukset ovat solmussa yhtenään, mutta fyysinen toipuminen on hyvällä mallilla. Ei vaan pidä koskaan antaa periksi!
Tsempit! <3
Tuttuja tuntoja. Pitää luopua, jotta voi saada tilalle. Ehkä sekin on jo eteenpäin, että sen tunnustaa.
Poista<3
Ihana kuulla Mari, että sulla menee jo paremmin :) Oon aidosti onnellinen sun puolesta! Mutta tää paranemisprosessi on pitkä ja kivinen, mutta ehdottomasti sen arvoinen! Kyllä ne ajatukset siitä vielä selkenee :) Opit vielä joskus huomaamaan ja arvostamaan sitä kuinka kaunis ja ihana ihminen olet ja se on miljoona kertaa parempaa kuin joku anoreksia <3 Tsemppiä !!
Poista