Tahdon antaa kerrankin anoreksian sijaan puheenvuoron terveydelle ja elämälle. Jokainen meistä tuntee nälkää. Nälkä on tunne joka pitäisi jokaisen saada tyydytettyä, mutta mitä kun ei halua syödä, ei ole ruokahalua ja ei saa nautintoa ruuasta? Tämä on tilanne anorektikoilla. Mutta oletteko miettineet asiaa toiselta kantilta? Te syötte itsellene elämää, te tyydytätte elämän nälän. Jokaisella ruokapalasella te olette lähempänä unelmianne.
Monesti anorektikon suurin unelma on olla laiha, mutta voin kertoa teille kaikille yhden asian: Te olette laihoja! Syöminen ja laihuus mahtuvat samaan lauseeseen. Mutta mitä jos todella se laihuus on se suurin unelma? Onko teidän unelmanne palella, voida huonosti, näyttää (oikeasti) rumalta, menettää terveytenne ja elää siinä todellisuudessa, että tämä sairaus vie teidät lopulta hautaan? En usko tuon olevan kenenkään unelma.
Myönnän, että laihuus oli itsellekkin joskus se suurin ja hienoin asia mitä kohti mentiin keinolla millä hyvänsä, mutta se unelma tuli kalliiksi. Lopulta tajusin, että aliravitsemus ei ollut todellakaan se mitä halusin. Unelmoin oikeasti perheestä, hyvästä työstä, omista pienistä kääröistä ja ihanasta arjesta. Saanko mitään noista aliravittuna? En. Ja kuten jo sanottua niin aliravittu on eri asia kuin laihuus. Laiha voi olla vaikka söisi normaalisti. Muistakaa se !
Tahdon herätellä teitä jokaista joka on tämän sairauden uhri, jokaista joka on myynyt sielunsa tälle hirviölle. Miettikää omia unelmianne. Miettikää onko aliravitsemus tuonut teille onnen? Jos vastaus on ei niin ehkä kannattaisi alkaa miettimään uutta lähestymistapaa asiaan. Vastatkaa teidän omaan elämän nälkäänne!
Päivän kappale: Kymppilinja – Kauneinta
Hienosti ajateltu!
VastaaPoistaSain tukea myös omille ajatuksilleni. :)
Olen saanut jo painoa nostettua jonkin verran, niin tämä auttoi hiukan hyväksymään, että normaalipainoinen ei tarkoita läskiä. Läskiahdistukset ovat valtavat. Pelkään, että painon nousu ei lopu koskaan! :(
Hyvä, että sain hieman inspiraatiota paranemiseen! Se on tarkoitus :)
PoistaMutta tiedän mitä käyt läpi. Olet omassa henkilökohtaisessa helvetissäsi tällä hetkellä. Painonnosto on KAMALAA ja myönnän sen. Mutta se ei ole lopullinen tila. Painon nousu loppuu sitten kun elimistö haluaa niin, eli kun biologinen normaalipaino on saavutettu. Ja silloin et ole iso! Silloin olet kaunemmillasi :)
Mutta toinen ajatus jonka haluan heittää ilmoille on se, että tiedät jo nyt kuinka kamalaa painonnosto on. Jos pakenet sitä ja heti painon noustua laihdutat taas joudut kohtaamaan uudestaan nostamisen. Tämä on oravanpyörä. Joudut kohtaamaan pahimman pelkosi monta monta uudestaan. Se on fakta.
Olen kyllä hyvin ylpeä, että olet saanut korjattua painoasi. Jatka samaa rataa niin pian sinusta tulee aivan ihana, kaunis ja elinvoimainen nainen. Tsemppiä <3
Kiitos! Et arvaakaan kuinka sanat lämmittivät mieltäni! <3
PoistaJoo, tosiaan tuo, että kun painon kerralla nostaisi sinne normaaliin, niin ei tarvitsisi sitten kohdata sitä ahdistusta niin monta kertaa, on kyllä totta. Itsekin olen sitä harrastanut, että kun paino lähtee nousuu, sitten laihdutetaan takaisin. Mutta näin pitkälle ja korkealle en ole vielä koskaan saanut painoa. Se lisää luottoani siihen, että pystyn sen painon kyllä nostamaan kotonakin. Ei enää osastoja, kiitos. :)
Voimia sullekin paranemiseen ihan hirveesti! <3 :)
Ihana kuulla, että sanoillani on ollut merkitystä :) Tarkoitin nimittäin jokaista sanaa minkä sanoin! Ja tiedän kyllä mistä puhun, saman sairauden kanssa me taistellaan, joten kyllä me toisiamme ymmärremme :) Tuo laihdutuskierre on niin tuttu juttu tääläkin, välillä vieläkin. Mutta kerran se painon nousu vain kirpaisee, sitten vain opetellaan elämään ahdistuksen kanssa ja lopulta ahdistus pienenee ja ollaan terveitä :) Se ottaa oman aikansa, mutta on sen arvoista!
PoistaLuotan sinuun ja itseeni! Me ollaan vahvoja, me voitetaan tämä sota! Haleja ! <3
Taas hymy nousi pitkästä aikaa huulilleni. Kiitos siitä!
PoistaOtetaan suunnaksi kumpikin vain ja ainoastaan ylöspäin! Kyllä meistä terveitä tulee aivan varmasti! ;)
Olet muuten todella ihanan ja viisaan kuuloinen ihminen. Ihan siellä syömishäiriöosastolla susta hehkui sellainen elämänhalu kaiken muun alta. :)
Haleja sinnekin! <3
Oi voi, kiitos kohteliaisuuksistasi, ihanhan tässä hämilleen menee :D Mutta ka, olemme olleet samaan aikaan osastolla. Arvasinkin tunnistaneeni sinut ;) Harmi, että emme ehtineet tutustumaan paremmin kun lähdit niin nopeasti ja vähin äänin. Olen kyllä onnellinen kuullessani, että voit nyt paremmin. Olit silloin niin pieni ja huono vointisen oloinen :( Nyt tsempataan niin kovin että ei enää ikinä kohdata osastolla ^^ !
Poista:)
PoistaJuu.. Tulin sinne Hesaan suoraan somaattiselta osastolta letkusta. Tarkoitus oli olla siellä se ihan koko pitkä hoitojakso, mutta en sitten halunnutkaan olla vapaaehtoisesti hoidossa. Ja siirryin suljetulle..
Olisi suhunkin ollut mukavaa tutustua paremmin, kun niin mukavalta vaikutit. Onneksi voin nyt kuitenkin lukea blogiasi, ja kuulla, miten sulla menee. ;)
Jep, nyt tsempataan itsemme kuntoon! :)
Miten kurja kuulla kuinka syvällä olet ollut :( Mutta sen näki, että sun oli paha olla. Ja niin se itselläkin meni, että olin parin ekan viikon aikana jok'ikinen sekuntti lähdössä kävelemään, mutta se helpotti - sitä kait jotenkin tottui ja laitostui.
PoistaMutta voi kuule, ihan varmasti oltais tutustuttu. Mie olin sielä aina suuna päänä tutustumassa muihin ;D Halusin vain antaa ensin omaa rauhaa uusille, jotta he tottuisivat ensin oloonsa sielä. Sitten olisin iskenyt, mut ehditkin jo lähteä ennen tätä iskua :D
Jälkeenpäin on kaduttanutkin, että miksi ihmeessä en halunnut olla siellä. Suljetulla kun se hoito on mitä on.. (Ennen näitäkin hoitojaksoja olen ollut suljetulla ja somaattisella) Siellä Hesassa olisin saanut ihan sitä kunnollista syömishäiriöihin erikoistunutta hoitoa.. Mutta mennyt mitä mennyt. Nyt suunta vain ylöspäin. ;)
PoistaNiinpä niin. Helsingissä oli hyvä olla :) Hoitajat oli ihania ja samoin muut potilaat. Alku vaan on vaikee eikä sille mitään voi. Onneksi kuitenkin sait apua edes jostain! Se on tärkeintä :)
Poista