Kirurginen harjoittelu

Myönnän, että tämä postaus tulee hyvin hämäläisellä vauhdilla, mutta tulee kuitenkin. Nimittäin millaista minulla oli 6 viikon harjoittelussa kirurgisella vuodeosastolla ja leikkausosastolla.

Ensin vietin 5 viikko kirurgisella vuodeosastolla, jossa oli kaksi osastoa - A ja B. Nimellisesti olin B:llä eli ortopedisella puolella (esim. polvi - ja lonkkaproteesi potilaat), mutta käytännössä olin myös A:lla joka oli vähän sekalaisempi osasto (esim. vatsaelinkirurgiaa). Aluksi olin vähän varautunut koko harjoittelua kohtaan. Pelkäsin vähän sitä kuinka jaksan, söisinkö sielä kun kukaan ei tiedä, että minun pitäisi niin tehdä. Olin myös vuodeosastotyöhön kyrsiintynyt huonojen kokemusten takia, mutta ne ennakkoluulot meni heti roskakoriin. Viihdyin tosi hyvin sielä ! Minulla oli ehkä ihanin ohjaaja kaikista ikinä! Mahtava ihminen :)

Syöminen sitten olikin se oikea ongelma. Leikin ruualla. Kukaan ei ollut vahtimassa ja käytin tilanteen aivan heti hyväkseni. Sain itseni jopa niinkin huonoon kuntoon, että erään raskaan päivän jälkeen olin pyörtyä. Tämän tapauksen jälkeen uskalsin paljastaa ohjaajalleni tilanteeni ja hän otti sen tosi hyvin. Ei kaduta yhtään, että kerroin. Anoreksia ei ole salaisuus vaikka sitä kuinka häpeillään.

Seuraavaksi siirryin viikoksi leikkausosastolle. Mahtava paikka! Rakastin rakastin rakastin ! En tietenkään saanut tehdä paljon, mutta näin kaikkea mielenkiintoista. Näin napatyräleikkauksia, eturauhasen höyläystä, polven tekonivel leikkauksen ja parasta kaikista - hätäsektion! Niin tuli pieni ihminen taas maailmaan ja sain kunnian olla todistamassa sitä :) Sain myös harjoitella kanylointia jota olin ennen pelännyt suunnattomasti. Kuitenkin turhaan. Kanylointi on (jollain sairaalla tasolla) mukavaa. Siinä on oma haasteensa ja se tunne kun onnistuu ekalla yrittämällä on hieno.

Voin kyllä niin lämpimästi suositella sairaanhoitajan ammattia. Se on hyvin palkitseva ammatti :) Joten jos vähänkään harkitsette alaa niin lähtekää opiskelemaan. Ja turha pelätä esim piikityksiä -
niihin tottuu :) Ja minä jos joku voin sanoa niin..Ennen en uskaltanut olla edes samassa tilassa missä piikit ja nyt pidän piikittelystä :D

The tyylikkyys leikkausosaston asusteissa :D