Olen puhunut jo aikaisemminkin, että olen hankkimassa poikaystäväni kanssa kissaa osaksi meidän perhettä. En arvannut, että sen saaminen tulisi olemaan niin hankalaa. Olen viettänyt monia tunteja, ja vielä vähän enemmän, etsien sopivaa perheenlisäystä meille. Usean löydön jälkeen olemme kuitenkin joutuneet pettymään. Joko meille ei vastata tai pentu "ei ole soveltuva meille" eli ei annetta ainoaksi kissaksi. Olen ollut luovuttamisen partaalla jo niin useasti, mutta silti olen vain sitkeästi jatkanut ja viimein aherrus palkittiin!
Meidän pikku neiti tulee luovutus ikään joulukuun puolessa välissä. Karvainen joululahjamme :) Kuviakin minulla on, mutta haluan pitää mystisyyden yllä ja kuvia tulee vasta kun tyttö on kotiutunut :) Samoin nimi paljastetaan vasta sitten ;)
Olen suunnattoman onnellinen. En tiedä mikä tämä tunne on. En muista milloin olisin oikeasti hehkunut näin. Suunnittelen kaikkea ihan innoissani ja ostan kaikkea söpöä. Rakastan tätä tunnetta :)
Oi, onnittelut!
VastaaPoistaOma karvapallo on aina ihana.. Meiltä läytyy kissoja kolme. :)
Kiitos ! On ne kisulit kyllä niin suloisia tapauksia ^^ Kuten yleensäkkin eläimet. Ne kuuluvat mun elämään, en voisi olla ilman :)
PoistaHeipsan, tänne marraskuun postaukseen nyt kirjottelen ku lemmikeistä asia kumminkin :D
VastaaPoistaKissan ottaminen on hiton hyvä idea!! Itellä on diagnosoitu vakava masennus, ja mietin piiiiiiiiitkään, että ottaisinko kissan, pystyisinkö hoitamaan sitä, olisinko hyvä emäntä..ja nyt paria vuotta myöhemmin miulla on kaks karvapalloa, enkä oo hetkeekään katunut.
Tolle vanhemmalle tapaukselle puran kaikki huolet, se kuuntelee, on varsinainen terapeutti.Se ei syyllistä, eikä muljauttele silmiään kyllästyneenä. Kun itken sängyssä, se tulee kylkeen kiinni makaamaan, eikä liiku siitä ennenkuin itse liikun. Jos olen hautautunut peiton alle, se mönkii sinne myös. Kuin ymmärtäisi, että tarvitsen jonkun viereen :)
Eli, pointtini tässä höpinässä oli se, että kissan ottaminen voi olla hyvinkin terapeuttista ja piristävää (piristävää ainakin, kissojen leikit ja toheloinnit naurattaa aina)! Odotan innolla sitä kissapostausta tähän blogiisi :D
ps.Luin blogisi läpi, ja hämmennyin siitä miten samanlainen ajatusmaailma minulla on :o jonkunsortin syömishäiriö (ahmimishäiriö) minulla ilmeisesti on, muttei ole (vielä) diagnoosia tehty. Viiltelyä olen "harrastanut" jo kuusi vuotta, ja olen 20v.
Tsemppiä!!! :)
Hei, kiitos pitkästä kommentistasi!
PoistaItse uskon myös vakaasti eläinten "parantavaan voimaan". Onhan se esimerkiksi tieteellisesti todettu, että eläinten silittäminen laukaisee stressiä. Itselläni myös on vahva hoivaamisen vietti. Tahdon voida hyvin, jotta voin hoivata omaa pientä lemmikkiäni. Nyt sitten tosiaan on tulossa tänä viikonloppuna meillekkin pieni neiti uudeksi perheenjäseneksi <3 En millään malta odottaa! Hänestä siis varmasti tulee postaus!
Hienoa kuulla, että olet löytänyt samoja ajatuksia blogini kautta :) Toivon, että voisit puhua jollekkin ongelmistasi ja saisit apua. Kynnys sanoa, että tarvitsee apua, on suuri, mutta sen arvoinen! Itse en ainakaan kadu hetkeäkään, että pyysin apua. Elämä on nyt parempaa, mutta tähän en olisi ikinä päässyt yksin!
Mutta tsemppiä sinnekkin! Kyllä se elämä vielä voittaa, lupaan :)
Heipadeipa, sama anon täällä :D
PoistaTänään just varasin psykalle ajan :)
Mutta muistutan et varsinkin pienet räpeltäjät osaa olla harvinaisen rasittavia myös.. "eieieiei elä syö sitä-aha meni jo" "elä revi sitä seinää!" on varsin tuttuja tässä taloudessa kuultuja lausahduksia :D
Kyllä tää tästä meillä molemmilla, lemmikkien avulla,eikös <3
Heii waau, hienoo et varasit ajan! Ei se oikeesti ota mitään jos ei annakaan :) Kaikkea kannattaa kokeilla, kaikkea tyhmääkin :D
PoistaHahaha, voin vaan kuvitella mitä kaikkea tuo meidän pikkuinen saa aikaan. Luultavasti samat lausahdukset tulevat kaikumaan myös täälä sitten :D Toki ajatus on, että joojoo me koulutetaan se kunnolla (jopa suihkupullo on), mutta aina nuo söpöydet jotain pahankurisuutta tekee. Se tekee niistä niin söpöjä :D