Angsti-postaus varoitus!!
Muhun sattuu. Mä olen läski ja kukaan ei välitä musta. Mä en haluu olla kenenkään. Mä haluun kuolla. Oisinpa tajunnut sen aikaisemmin. 7 kiloa, alle 2 kuukautta ja oisin kuollut tähän sairauteen. Olisi ollut parempi. Ei olisi sattunut näin paljon.
Mä makoilen maassa ja katson pillerejäni. Opamokseja ja ataraxeja. Niitä on liian vähän. Se olisi kai säälittävää, mutta mä en voi olla. Mua väsyttää ja haluan lenkille. Mä haluan kaiken mutten mitään.
Eikö kukaan nää, että mun on paha olla! Olisipa edes terottimen terä. Se on ystävä josta mua yritetään erottaa. Mä en aio erota. Me ollaan yhdessä aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti