En uskalla syödä jäätelöä loppuun, koska tunnen itseni joukon isoimmaksi. Muut ovat kauniita ja pieniä. Tunnen jokaisen arvioivan katseen itsessäni. " Tuo on iso. Miksi tuo syö? Miksi tuo on täälä?!". Lähden lenkille vaikka saankin siitä halveksuvia kommentteja. En saisi liikkua, koska olen anorektikko. Olin ihan loppu ja en olisi jaksanut liikkua senttiäkään, mutta päätin silti lähteä. Minun oli kulutettava. En saisi olla läski. Minun kuuluu olla pienempi, hennompi, kauniinpi.
Saan kohteliaisuuksia miehiltä, jotka ovat kännissä, keski-ikäisiä, pillun perässä tai kaikkea tuota. Miksi kukaan ei kerro minulle, että olenpas tänään soma? Olenpa laittaunut nätisti? Kyllä minäkin nimittäin yritän. Silti en koskaan kuule oikeita arvostettavia kehuja itsestäni. Olen siis huono ja ruma. Niin se peilikin minulle kertoo, joten totta se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti