tiistai 6. elokuuta 2013

Mitä lie tässäkin lahossa päässä liikkuu?

Olen huomannut itsessäni jämptillisyyden piirteen. Olen hyvin tarkka siitä, että kaikki ateriattulee syötyä. Tai ainakin osaksi olen. Kernaasti jättäisin jälkiruuan tai iltapäiväkahvit väliin. En pistäisi siitä ollenkaan vastaan. Vaan mitä sitten kun yksi jälkiruoka jääkin välistä?

Anoreksiamörkö on yksinkertainen otus. Se osaa riemuita pienimmästäkin voiton hivenestä. Sille on riemuvoitto siis jos ateria jää välistä. Päässä alkaa pyörimään vain ruoka, laihdutus, oma suuruus ja syyllisyys. Mielessä liikkuu miksi joudunkin ostamaan nyt 27 tuuman farkut, miksi syön, miksi halua syödä, miksi minulla on nälkä keskellä yötä!! Anoreksia valtaa minut aivan heti.

Jäin kuitenkin miettimään hoitajani sanoja/lipsautusta. "Joskus voi syödä jälkiruokaakin." Eikö minun siis olekkaan pakko vetää sitä joka päivä? En ymmärrä! Miksi olen näin sekaisin yhdestä skipatusta jäätelöstä jos minun ei tarvitsisi edes syödä sitä..

4 kommenttia:

  1. Kuule sulle on tärkeää _jokainen_ jäätelö ym jälkiruoka, sun keho tarvitsee kaloreita, jotta se voi korjaantua ja parantua. Niin myös mieli. Ihminen tarvitsee ruokaa, myös niitä jälkiruokia (myös mielitekojen takia). Jos välttelet jälkiruokia kuin ruttoa; se kostautuu myöhemmin. Paljon tsemppiä sinne!♥

    http://tomorrowiwill-laugh.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) En usko tarvitsevani enää kaloreita, mutta mieliteot on asia erikseen. Elimistö tarvitsee sokeria ja rasvaa. Luultavasti minulle on siis sallittua syödä jälkiruokiakin, vaikka se niin väärältä välillä tuntuukin.

      Poista
  2. Normaaliin ruokailu käyttäytymiseen kuuluu mielihaluihin vastaaminen. Syömihäirötä sairastava joutuu tämän opettelemaan ns. pakko- syömisen kautta. Eli kannatan että syöt pakosta joka päivä jälkiruoan niin psyyke tottuu että on normaalia syödä jälkkäriä! Koska jos sitä ei harjoittele niin mielitekoihin vastaaminen ei ikinä tule normaaliksi.

    Joten vaikka fyysisesti et muka tarvitsisi jätskiä joka päivä, on se psyyken kannalta tärkeää jotta parantuminen olisi kokonaisvaltaista! :)

    VastaaPoista
  3. Tahdon uskoa sinua ja aion uskoa! Jäätelö ei ole vihollinen. Se on hyvää ja hyväksi minulle. Aiemmin jäätelö on ollut minulle yksi vaikeimmista ruuista, joten jos pystyn syömään jäätelöä kuolematta niin pystyn aivan mitä vain. Jälkkärit kunniaan! Kiitos :)

    VastaaPoista