Jouduin käymään jälleen keskustelun itseni kanssa siitä kuinka hyvä anorektikko olen. Alkujaankin olen ollut ihan säälittävän huono anorektikko, en edes kehtaisi kutsua itseäni sillä nimellä. Sain painoni alas kyllä, voin huonosti, ruoka ahdisti jne. Miksi kuitenkin sitten suostuin ottamaan avun vastaan? Miksi halusin ITSE parantua? Miksi olen niin tunnollinen potilas? MIKSI SYÖN?! Olen epäonnistunut. En onnistunut olemaan edes anorektikko, joten missä minä sitten voisin onnistua? Tokkopa missään, who knows.
Nytkin olen kotona lomalla, pe - su loma. Pisimpiä mahdollisia lomia siis, minullahan menee kotona niin hyvin joten voin saada tuollaisia lomia. Hyvin menemisen mittari on se, että paino nousee. Kuitenkin totuus on ehkä hieman toinen, jota en ole kehdannut myöntää ääneen..
Minä ahmin. Syön ateriasuunnitelmastani vain ihan pakolliset eli kaikki leivät, maidot, hedelmät yms jää pois. Teen tätä, koska tiedän, että syön ihan hirveästi kaikkea ylimääräistä. En edes tajua miksi teen niin. En saa siitä ruuasta mitään nautintoa, mutta noh..se on jotain tekemistä. Kaikki muut pelkäävät, että selviytyvätkö he kotona syötävistä aterioista kun minä samalla mussutan menemään kaikkea. Häpeän itseäni!
Olen pystynyt selittämään itselleni tätä karmeaa toimimista sillä, että painoni pitää nouta kuitenkin. Tämän aamuinen kuitenkin pysäytti aivan todella; Minulla olivat alkaneet menkat. Olenko siis jo läski? Näen itseni kyllä läskinä, mutta olen voinut tuudittautua ajatukseen, että se on vain mielessäni, mutta nyt sain konkreettisen todisteen. Kamala minä, kamala ruoka, kamala elämä. Tahdon takaisin parin kuukauden päähän. Haluan aloittaa alusta, en halua toimia näin. En halua voida lihota näin helposti.
Ps. Tämän piti olla paranemismyönteinen blogi, joten pyydän anteeksi tätä vuodatusta. Ehkä minä löydän motivaationi taas joku päivä. Tänään se vain on karannut jonnekkin kauas kauas pois. Ehkä unohdin pakata sen matkaani ja se jäi virumaan osastolle. Ken tietää.
Noora, mä oikeesti pelkään. Sä oot viimepäivinä ollu niin etäinen, ja nyt viel tää. Mä pelkään, et anoreksia saa sust taas liian kovan otteen! Älä anna niin käydä :( Ja edelleenkin, paras anorektikko on KUOLLUT. Ei siinä oo mitään järkeä! Ja jos menkat meinaa läskiä, aika moni nainen on läski. Ja minä olen silloin myös läski, niinhän?
VastaaPoistaKuten tiiät, vaikka sä ''ahmit'', sä et sais jättää mitää välistä! Ajattleeko normaalit ''en voi syödä leipääni, koska söin eilen palan suklaata''? No eivät. Ja jos sä jatkat tota syötetsyösyöt-kierrettä, nii sul käy niinku mulle on käymässä: se ei lopu. Kaks vaihtoehtoo: joko syöt vaan sillon ku pitää ja ATERIASUUNNITELMAN MUKAAN tai syöt yli ja syöt ateriasuunnitelman mukaan. Eli et jätä mitään pois. Yli pitää oppia syömään. Ei se tapa. Se ei lihota. Se on normaalia.
Ei anoreksia mua vie, en mä anna sen viedä. Nyt se vaan huutelee tuolla pääkopassa pikkaisen kovempaan kuin hetkeen.
VastaaPoistaTiedän ettei menkat tarkoita läskiä, mutta se meinaa, että olen ihan pian kotiutumassa ja mä en uskalla vielä. Kotona mä syön liikaa, osastolla se on hallitumpaa. Eääh, ehkä ens viikonloppu menee paremmin tai jotain.