Sairaala visiitti

Eilis ilta ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Ensin pahoitin mieleni todella pahasti kun tuli vähän sanomista kavereilta, että onko minun kannattavaa osallistua meidän luokan yhteiselle risteilylle. Harmistuksissani sitten ajattelin, että menisin aikaisin nukkumaan - yhdeksältä siis. Noh, jäin sittenkin istumaan yhteisiin tiloihin ja naureskelemaan muiden kanssa. Lopulta pääsin nukkumaan kymmenen aikoihin ja otin unilääkkeen (mitä olen syönyt täälä ennenkin), josta menin suoraan iltapesulle ja ajattelin vielä tarkistaa facebookin. Pian havaitsin että en kykene lukemaan mitään ja olin aivan tööt. Viimeinen selkeä muistikuva on siitä, että totean huonetoverini näkyvän kahtena. Hän oli kuulemma myös kysynyt montako sormea hänellä oli pystyssä (oli 2, vastasin 4) ja montako tuolia näin (oli yksi, vastasin kaksi). Lopulta hän passitti minut hoitajien luo.

Siinä hoitajat sitten tutkiskelivat minua kun tulin hoiperrellen heidän luo ja kerroin näkeväni kaiken kahtena. Esimerkiksi ilmoitin omalle hoitajalleni, että hänellä on 4 kulmakarvaa..Mystistä :D He soittivat vielä päivystävälle lääkärille joka pisti minut edelleen sairaalaan. Sielä oli tarkoitus käydä vain magneettikuvassa, mutta he tutkivat aivan kaiken - sydänfilmin, kuumeen, verenpaineen, verensokerin yms yms. Aamulla sitten viimein pääsin magneettikuvaan ja voin sanoa sen olevan pelottava kokemus! Ehkä pahinta minulle oli piikkipelkoisena kanyylinlaittaminen, mutta en voi sanoa nauttineeni sielä pienen pienen putken sisällä makoilustakaan.

Mitään diagnoosia en saanut. Kaikki kokeet olivat "puhtaita". Ilmeisesti siis unilääke sai jostain syystä minut aivan sekaisin. Tästä lähtien se lääke on siis historiaa ja sain korvaavan lääkkeen tilalle. Toivottavasti se toimisi nyt paremmin :)

Mainitsin myös tuosta risteilydraamasta. Luokkalaiseni siis olivat hyvin huolissaan pärjäämisestäni sielä ja sain kuvan etten olisi yhtään tervetullut mukaan, koska he eivät voi luottaa siihen että osaan huolehtia itsestäni. Se sattui enemmän kuin paljon! Olen tehnyt ihan jumalattoman paljon töitä sen eteen, että pärjäisin oikeassa elämässä ja sitten kun tulee aika näyttää se niin kaikki ovat heti todella skeptisiä. Miksi hitossa sitten edes yritän jos olen alkujaankin jo menetetty tapaus. Tekisi mieli vaan jättää koko risteily väliin. Pitäkööt muu luokka sielä hauskaa ilman tällaista syömishäiriöistä paskaa. Ja kaiken kruunaa se, että risteilylle lähtee myös minun kanssa saman ikäinen luokkalaiseni jolla myös on syömishäiriö. Jännästi hänen lähtemisessään ei ole sitten yhtään mitään ongelma. Miksi sitten minä saan tallaisen kohtelun, olenko minä huonompi kuin muut, olenko täysi säälittävä paska, joka ei kykene edes huolehtimaan itsestään? Sitähän minä aina olen ollut, luokan pieni teini joka ei osaa mitään ja jota pitää huoltaa.