Tunteiden vuoristorata

" Vittu perkele! " Tämä on kaikki mitä voin ajatella tällä hetkellä. Olen niin sekaisin ja syy siihen on tällä erää tunteet. En ollut käsittänyt kuinka paljon olinkaan menettänyt tunteitani sairauteni takia. Ainoat tunteet olivat viha, turhautuminen, ahdistus jne. Eli kaikki havaittavissa olevat tunteet olivat negatiivisia tai sitten en oikeasti tuntenut yhtään mitään. Siksi kait se syömättömyyskin houkutteli. Se sai tuntemaan edes JOTAIN.

Nyt kuitenkin kun hormoonitasapaino alkaa korjaantumaan, sekä muutenkin olo kohentua niin mukaan on tullut myös muita tunteita. Nyt osaan kokea myös jo positiivisia tunteita. Varjopuolena voin kuitenkin sanoa, että myös negatiivisista tunteista on tullut..erillaisia. Ne ovat ikään kuin heränneet henkiin ja ne oikeasti satuttavat paljon enemmän. Olen alkunut tuntemaan esimerkiksi kateutta, iloisuutta, mustasukkaisuutta, ihastusta, rakastumista, ahdistusta ja kaikkea siltä väliltä.

Hämmentävin tunnekuohu mikä tällä hetkellä on ollut päällä on joku ihmeen ihastumis/mustasukkaisuus soppa. Kuten olen aikaisemminkin maininnut niin olen onnellisesti parisuhteessa ja haluan kyllä jakaa lopun elämääni kyseisen ihmisen kanssa (älkääkä vain sanoko, että ethän sinä voi tietää sitä vielä. Kyllä, en tiedäkkään, mutta haluan uskoa.). Kuitenkin nyt olen havahtunut siihen, että olen ihastunut hänen kaveriinsa, joka myöskin on parisuhteessa. Olen jopa mustasukkainen hänestä, joka oikein hävettää myöntää ääneen. En ymmärrä, en tajua, en halua! Toisaalta onhan tämä paljon ihanampaa tuntea normaaleita ongelmia kuin rypeä pelkästään tunnekuolleena omassa sairaudessaan. Still, it hurts and tears me apart.

Mutta asiasta toiseen siirtyäkseni niin minulla alkaa huomenna taas loma! Kyllä, loma ja jo torstaina! Takaisin olisi tarkoitus tulla sitten sunnuntaina kello 19 mennessä. Miten ihanan ja pelottavan pitkä loma. Normaalisti näin pitkiä lomia täältä ei irtoa, mutta osastomme on muuttamassa joten he haluavat meidät enemmän kuin mielellään pois jaloista. En tosiaan valita. On kyllä jännää mennä kotiin, koska olen suunnitellut, että tämä viikonloppu menee ilman mitään tarkkoja suunnitelmia. Toki noudatan ateriasuunnitelmaani, mutta en suunnittelu etukäteen ruokia. Lupaan kuitenkin syödä hyvin ja lupaan käydä kaverini kanssa kiinalaisessa ja syödä iiiihan koko annoksen vaikka se kuinka läskiksi minut sitten tekisikään. Wish me luck!