torstai 28. maaliskuuta 2013

Weight limit?

Bmi 18,5 on normaalipainon ALAraja ja minulla, joka on 163 cm pitkä, se tarkoittaa 49,2 kiloa. Se on osaston vähimmäistavoite ja nyt se on saavutettu. Mitäs nyt? Oonko mä nyt … terve ? Ainakin onnistun nyt esittämään tervettä helpommin. Kukaan ei nää mitä sisälläni tapahtuu ja hyvä niin. Ei kenenkään pidä tietääkään. Joten nyt virallisesti iki-iloisuus vaihde päälle ja kaikki on taas hyvin.

Pakko kyllä myöntää, että eilen herpaannuin aivan hetkeksi ajattelemaan, että mitä jos kroppani ei olekkaan ihan kamalan iso..ehkä jopa ihan siedettävä. Kuitenkin tämä ajatus haihtui mielestä todella nopeasti. Kyllähän minä olen iso ja kroppani ihan löllö pallo. Minun kuitenkin on opittava elämään sen kanssa. Silloin uskon olevani jo niin terve kuin koskaan voin olla. Kun syöminen ei ahdista tai kontrolloi elämää ja kropan kanssa voi elää, muuta ei voi vaatia. Eiväthän ”terveetkään” ihmiset useinmiten ole tyytyväisiä kroppaansa niin miten joku voisi olettaa, että minäkään olisin.

Eilinen oli hyvin erikoinen päivä minulle ja äärimmäisen haikea. Kaksi ihanaa opiskelijaa jotka olivat riemastuttaneet osastomme arkea kuuden viikon ajan lähti ja samoin aivan yllättäen yksi erittäin ihana potilas (tunnistat kyllä itsesi tästä muru ^^ ). Toivon tälle ihanalle ihmiselle kaikkea hyvää ja todellakin ettei tämä kamala tauti saa häntä enää ikinä koskaan valtaansa. Riguli, sie olet ansainnut parhaan mahdollisen elämän ja anoreksia ei kuulu siihen, muista se <3 Meillä kaikilla tulee tosi tosi kova ikävä sinua !

Päivän kappale: Sallan ja Miron matka maailman ympäri - Älä tartu mun siipiini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti