It's just a bad day not a bad life

Lähtökohtaisesti olen jo heti alussa päättänyt, että aion olla rehellinen tässä blogissa. Itseäni vartenhan tämä on. En halua enää elää valheessa. Siispä välillä joudun kirjoittamaan asioita joista tiedän etteivät tuttavani (jotka lukevat tätä)  pidä. Rehellisyyteni takia olen väliaikesesti menettänyt jo kaksi rakasta ystävääni. Kun voin paremmin niin otan heihin jälleen yhteyttä. Vannon sen rakkaani, vannon!

Eilinen lähti käyntiin hyvin riemuisasti. Olin onnellisena lähdössä poikaystäväni luo ja jopa söin oikean aamupalan! Elämä tuntui hymyilevän minulle pitkästä aikaa ja päätin viimein ottaa tämän hymyn vastaan..Kunnes huomaan erkanevani kehostani ja seuraavani vierestä kun Linnea näyttelee minua. Eilen siis ruokasaldoksi tuli aamupala ja iltapala. Ei muuta. Hävettää ja harmittaa..

Nyt kuitenkin olen taas jo paremmin voiva. Voin viimein hengittää ja elää. Tahdon tuntea, rakastaa ja olla rakastettuna ja kaikkea tuota voin tuntea täälä. Syöminenkin on siis sujunut helpommin. Nytkin syön samalla salmiakkia, joka kyllä kieltämättä kauhistuttaa. Niitä vain silti tekee mieli. Verenpaineet taitavat olla taas niin alhaalla, että kehoni himoitsee salmiakkia ja suolaa.

Vaan nyt takaisin rakastavaan ympäristööni ja toivon ettei täältä koskaan tarvisi lähteä pois. Minä rakastan enkä päästä siitä tunteesta enää IKINÄ irti !