Eksyin mun tieltä, enkä löydä takaisin todellisuuteen

Ja niin lipui pronssi ohi vaikka kuinka huusin, kannustin, jännitin, puristin tyynyä ja myös purin sitä. No hieno ja jännä peli oli, mutta ei tällä kertaa. Ei neljäs sija ole paha. Ensi vuonna sitten. Go leijonat ! Ja tämä taitaa olla asia jota en ole tuonut paljoa esille. Jääkiekko on lähellä sydäntä! Tosi naisellista, mutta seuraan kyllä ja suurella tunteella.

Näin tänään erästä kaveriani jota olin nähnyt viimeksi yläasteella. Tuntui kuin näkemisestä olisi ollut vain pari päivää. Oli niin luonnollista olla ja höpöttää kaikkea. Ihanaa, että ystävät alkavat taas tulvia elämääni. Tämä on ihanaa :) Ja sitten Linnea tulee kuiskimaan..

Miun solisluut alkavat näkymään taas. Se tuntuu jollain tapaa niin hyvältä ja niin väärältät. Sitten toisaalta tuntuu, että olen lihonnut taas. Syön iltaisin liikaa.. Esimerkiksi iltapalaksi kolme viiliä ei ole homma eikä mikään. Kevyesti menee. Miksei itsekurini pysy iltaan asti? Ja miksi sen pitäisi pysyä? Haluaisin osata syödä. Haluaisin osata voida hyvin. En halua enää itkeä iltaisin sängyssä sitä kuinka olen taas syönyt. En halua taas upottaa terää ihooni, koska mielestäni olen ansainnut sen kivun. " Jos syöt, kärsit."

Linnea hamuaa paljon paljon PALJON tietoa kaikesta miten voisin laihtua helpommin. Mitä minun kuuluu syödä tai tehdä, jotta laihdun? Miten pystyn kusettamaan vanhempia? Laksatiivit, makeutusaineet, ksylitoli? Mikä auttaa ! Miksei kukaan kerro..Miksei netti kerro. Linnea ei tahdo elää pimennossa. Se haluaa vastauksia samaan aikaan kun mie huudan ja raivoan sille ettei se saa niitä. Se ei saa saada niitä. Ei IKINÄ !

Puss <3