Lupasin eilen, että tänään tulisi parempi postaus kun nyt viimein pääsin koneen ääreen. Mökkeilyä olisi siis loppu viikkon ajan tiedossa. En tiedä olenko iloinen vai en. Mökillä on ihanan rauhallista olla, mutta välillä ehkä liiankin rauhallista - on aikaa miettiä. Menemme myös tapaamaan sukulaisiani huomenna..Pelottaa. He eivät tiedä sairaudestani. Miten ihmeessä esitän olevani kunnossa kahvipyödässä kun en sitä ole!
Kuten taisin kertoa niin minulla oli taas aika helsinkiin. Tällä erää perhe - ja lääkäritapaamiset. Kuulin perhetapaamisessa, että vanhempani eivät jaksa hoitaa minua. He jakavat "hoitovuoroja" kun toinen ei enää jaksa niin toinen puskee eteen päin. Pysähdyin. Järkytyin. Omat vanhemmat. Minun rakkaat omat vanhemmat joiden pitäisi rakastaa minua ehdoitta eivät jaksa enää. Pitäisiköhän minun lähteä? Eilen pääsin myös punnitukseen pitkästä aikaa. Painoni tosiaan oli noussut. Mitä vittua?! En käsitä. Se oli laskenut osaston lähtö painosta, mutta noussut kotipainosta vaikka kuulemma se oli laskenut kilon viime punnituksesta..Eii se ollut. Minua kusetetaan.
 |
| Jos tuo ei ole hyvää niin mikä sitten :) |
Onnekseni päiväni ei ollut ihan pilalla eilen. Näin nimittäin hyyyyvin rakasta osastokaveriani ja me menimme syömään picnickiin. Söin ihanaa oriental-kanawokkia, patonkia ja salaattia. Tuo kuuluu asioihin joka puhuu terveen puoleni puolesta. Voin mennä ulos syömään kavereiden kanssa tuntematta syyllisyyttä. Minulle se yhteinen aika on tärkeämpää kuin joku ruoka ahdistus. On kait sekin jotain?
Ps. Nettiyhteys täälä jumalan selän takana on ihan olematon..Ugggh !
Löysin äsken blogisi ja tykästyin heti :) mutta eikö sun blogiin pääse lukijaksi, vai oonko niin sokea, etten nää sitä lukijat- boksia? D:
VastaaPoistaTervetuloa blogini lukiaksi! Mukava kuulla, että ajatukseni kiinnostavat jotakuta :)
PoistaEi, et ole sokea - sitä boksia ei ole. Yritän saada sen lisättyä mutta voi mennä oma hetkensä ennen kuin tämä tekniika ihmelapsi siinä onnistuu :D