Kolmen tunnin sisään tämä tyttö on ahtanut itseensä kolme viiliä, pähkinöitä, kaksi keksiä, pullaa, suklaata, sämpylän palasen ja puolikkaan croisantin. Mun maha näyttää kuin oisin raskaana, ihan todella. Inhoan itseäni, mua oksettaa oma käytökseni. Haluan kaiken tämän pois itsestäni enkä osaa edes oksentaa. Olen häpeäksi anorektikoille, en tahdo. Tahdon olla LAIHA ! Tahdon olla anorektikko. En aio luopua tästä. Mun elämä on ihan hyvää anoreksiankin kanssa. Se on ja pysyy, mutta sitten häpäisen sitä.
Linnea haukkuu minua kaikilla mahdollisilla nimillä.."Huora, valas, ruma, oksettava, narttu, lehmä, täys paska, epäonnistunut, tekopyhä, ällöttävä, hankala, ämmä, LÄSKI, LÄSKI, LÄSKI !!! Läskeille ei ole paikkaa täälä, kuole pois." Ja kaikki siitä on totta. Olen epäonnistunut, olen huono. Puolitoista kiloa pois viikossa, kaksi kiloa takaisin yhdessä illassa.
Haluaisin mennä ottamaan rauhoittavia..Haluaisin ottaa niitä enemmän kuin pitäisi, haluaisin turtua, haluaisin pois. Tahdon lipua hiljalleen pois. Ei maailma tee mitään tallaisella turhakkeella.
HÖPÖ HÖPÖ HÖPÖ!
VastaaPoistaNyt yksi nappi naamaan ja unille. Totuus vain on, että aliravittu keho TARVITSEE ruokaa ja ottaa sitä sitten, mistä saa. Ahmimiseksi en tuota muutenkaan laskisi, mutta käsitän kyllä tuon tunteen. Verrattuna sun kaikesta päätellen, hurjan hurjan pieniin syömisiin, tuo on iso määrä. MUTTA jos mietit, kuinka paljon ateriasuunnitelmastasi on jäänyt tänään, saati viimeisen viikon, kuukauden aikana pois, aika pientä kompensaatiota sanoisin.
RAUHA!
Kiitos :) Juuri näin tein, että otin yhden tabletin ja menin nukkumaan. Nyt on taas uusi päivä ja uusi tsemppi. Eilinen oli vain hetkellinen ja totaalinen romahdus. Ja niin, kaikki johtuu siitä, että syön vajaasti. Kyllä se kroppa on aika viisas - se ottaa kaiken menetetyn takaisin :)
PoistaTuntuu ihan pahalta kun lueskelee sun blogia. En tiedä kuinka vanha olet, mutta kun mietin itse parikymppisen elämääni niin aika erilaista on. Tietenkin blogissa antaa vaan osan itsestään ja sinä olet sairastunut, mutta kovasti toivon että pääsisit elämään kiinni. Pyörit jotenkin kuin lapsen ajatuksissa, vaikka iän puolesta olisi mahkut jo oman elämän suunnitteluun. Nyt tsemi päälle että pääset aikuistumaan!:)
VastaaPoistaTiedän ettei blogini ole aina kaikkein kauneinta luettavaa, mutta kuten olen sanonut niin aion olla rehellinen. Elämäni ei ole ruusuilla tanssimista enkä aio niin myös esittää.
PoistaOlen tosiaan kohta 21 vuotta ja kyllä, käyttäydyn kuin lapsi, mutta en lapsellisesti. Mitä lapsellista siinä on, että sairastaa kahta eri mielenterveydellistä sairautta? Tahdon kyllä parantua, mutta välillä iskee takapakkeja ja romahduksia. Välillä se itseinho on niin suurta, että kaikki muu väistyy. Mielestäni se ei ole lapsellisuutta, se on ongelma.