perjantai 24. toukokuuta 2013

Luomus kuin Frankkenstain

Haluaisin kirjoittaa iloisen ja elämän myönteisen postauksen, koska elämässäni kaikki on enemän kuin hyvin. Meidän perheeseen on laskeutunut rauha, sain eilen asunnon poikaystäväni kanssa ja kaikki asiat alkavat muutenkin olla muotissaan. Kaikki muu paitsi minä.

Olen lihonnut nyt kolmessa päivässä 2,5 kiloa !! Olen taas osastolta lähtöpainossa ja vihaan itseäni. En pysty enää katsomaan peiliinkään kun sieltä tuijottaa tuomitseva ruma naama ja höllyvä kroppa. Minua oksettaa. Miksi helvetissä minun pitää syödä jotain saatanan ateriasuunnitelmaa, joka nostaa painoani. MINÄ EN TAHDO! Mitä joku hoitaja leikkii jumalaa ja tärkeilee kuinka minun pitäisi syödä. Minähän söin ja nyt ahmin. Ei tämä ruokamäärä ole luonnollinen minulle. Ei kukaan, ei oikeasti kukaan, lihoa päivässä kiloa "normaalilla ruualla". Tämä on niin väärin. Minulla menee niin kauan taas tiputtaa tuo paino. Varsinkin kun niskaan hengitetään, että syö syö syö. En muuten vittu syö.

Miten tämä ruokavalio voi olla hyväksi minulle. Saan siitä kipuja. Mahani lopettaa toimimasta, enkä saa edes ostaa laksatiiveja, koska "käyttäisin niitä väärin". Lihoan niin että alan inhoamaan itseäni. Tästä johdannaisena myös tulee viiltely taas kuviin. Mitä hyvää tässä voi olla?! En edes ollut kuin himpun alipainoinen. Useat ihmiset ovat luonnostaan alipainoisia eikä heidän elämäänsä puututa. Miksi sitten minun..MIKSI ?!!! Miksen saa olla siinä painossa jossa minun on hyvä olla? Nimittäin nyt vasta tajuan, että minä oikeasti olin ihan suhteellisen tyytyväinen viimeisimpään painooni. 49 kiloa oli siedettävä vaikka 45 kiloa olisi miellyttävin.

Tänään postista tupsahti myös mekko joka olisi tarkoitus laittaa poikaystäväni ylioppilasjuhliin. Toivoin niin näyttäväni sinä päivänä kauniilta ja laihalta. Haluan olla edustuskelpoinen miniä ehdokas joka esitellään suvulle. Vaan toisin kävi. Aikaan saatiin ruma, itseään inhoava ja lihava luomus. Harmittaa.






8 kommenttia:

  1. Voi sinua...
    Vakioselitykset olisi taas luvassa, joten lyhennän: NESTEET, AINEENVAIHDUNTA SEKAISIN.
    Ja hei, näytät tuossa mekossa tosi hyvältä! Ja uskon kyllä syvästi, että poikaystäväsi esittelee mielummin elävän ihmisen kuin puolikuolleen luurangon. Kaunis olet!

    http://mytruthorbeautiful.blogspot.fi/ (Rohkaistuin vihdoin itsekin :b)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niiin ne nesteet. Ystäväni nesteet. Se selittää kyllä, mutta se ei selitä miksi kroppani on paljon suurempi kuin ennen.
      Mutta kiitos, yritän kantaa itseni kunnialla tuossa mekossa. En ole se maailman kaunein, mutta maailman onnellisin nainen kun saan olla poikaystäväni rinnalla ja tutustua hänen sukuunsa :)
      Ps. Tästä saat yhden lukijan blogillesi :) Hienoa, että uskaltauduit kirjoittamaan !

      Poista
  2. Olen samaa mieltä kuin yläpuoliset. Mekko on upea, sä oot upea, häntä pystyyn, beibi!

    Munkin paino on noussu nyt ihan järkyttävää vauhtia, ahdistaa ihan helvetisti. Sulla se on kuitenkin vaan tosta syömisen kanssa säätämisestä johtuvaa, sun kroppa on vähän sekaisin. Kyllä se paino ajan kanssa löytää oikeisiin uomiinsa.

    Kaikista paras painohan on se, jossa keho toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Laihuus ei tuo oikeaa onnea, se vain kahlitsee. Onnellisin olet, jos pystyt unohtamaan numerot ja hyväksymään tosiasian; eli sen, että olet häikäisevä. Juuri tuollaisena. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häntä on puoli pystyssä :) Mä tiedän olevani ihan kelpo ihminen. Mieluummin mie olen mukava kuin kaunis. Ja kieltämättä, mekko on kiva ;D Ehkä se peittää tämän rumiluksen alleensa :)

      Voi pikkuiseni, älä ahdistu painon noususta. Sä oot pelottavan laiha nyt. Mua pelottaa kuinka sun luut tuntuu halatessa, mä pelkään rikkovani sut :< Joten anna luonnolle mahdollisuus näyttää, että se tietää mikä on sinulle paras paino! Voit siinä parhaiten, fyysisesti ja henkisesti, ja näytät kauniimmalta kuin koskaan <3

      Poista
  3. Harmittaa kun et itse näe miten upea olet=(. Saako kysyä ajatustasi siitä, että jos olisit sen painoinen kun haluaisit, oliko se 45kg ? Niin mitä sitten tekisit, tai mtien eläisit? Luulisi että elimistösi ei olisi silloin normaalipainossa, joten et voisi varmaan elää normaalisti. Et välttämättä jaksaisi tehdä edes mitään=(. Ei ole tarkoitus loukata. Kaikkea hyvää paranemiseen!

    VastaaPoista
  4. Kiitos sanoistasi! Haluasin uskoa itseeni. Haluan uskoa kauneuteen, joka on paljon muutakin kuin pintaa :)
    Kyllä, haluaisin olla 45 kiloa. Tämä perustuu siihen vahvaan mielikuvaan, että halusin lopettaa laihduttamisen aikoinaan siihen. Olin tyytyväinen itseeni silloin. Voin hyvin ja pidin itsestäni. En tiedä onko se kuinka sairauden sanelema muistikuva ja kuinka kullattu. Siihen kuitenkin kaipaan, mutta siihen en koskaan tule tiputtamaan painoa. Ei se siihen jäisi, jo kerran todistettu fakta.

    VastaaPoista