lauantai 11. toukokuuta 2013

I write sins not tragedies

Linnea on sulkenut minut hellään lämpimään syleilyynsä ja minun on hyvä olla sielä tai anoreksiallani on hyvä olla sielä. Se tahtoo näännyttää minut. Se tahtoo minusta taas laihan. Luulen myös, että minä myös tahdon samaa. Tahdon painoni alas, mutta toisaalta tahdon myös syödä. Eilinen meni suunnilleen 1000 kalorilla (tarve noin 2300 kaloria ateriasuunnitelman mukaan). Olin ylpeä. Tänään kuitenkin kohtasin uuden totuuden..Ahminta. Söin aamupalaksi puuroa, banaanin ja päärynän eli eniten pälkäämäni hedelmät. Näiden lisäksi tänä aamuna on mennyt myös kaksi kaurakeksiä, yksi välipalakeksi, pulla siivu ja 3 kuppia kahvia. Mitä helvettiä ahmin ?! En tahdo !! Olen läski, olen huono anorektikko, haluan itsekurini takaisin..Haluan tupakkaa.

Kaiken kruunaa tänään alkaneet menkat. Sattuu niin perhanasti ja tekee suklaata mieli. Miksi kehoni huutaa sokerisia ja rasvaisia ruokia! Onneksi tänään lounaaksi on linssimuhennosta, se ei ole paha. Inhoan olla läski..INHOAN. Inhoan ja halveksun

omaa kroppaani, miksi se löllyy näin. Mutta hei, eikös sitä sanota, että läskit ovat lepposia. Kentien hyväksyn tämän kohtalon ja rupean olemaan leppoinen..Jeejee.




2 kommenttia:

  1. vältyt ahmimiselta syömällä ateriasuunnitelman mukaan! tottakai sun keho huutaa ravintoa kun edellisenä päivänä sitä tuli niin niukasti.

    voi kun anoreksia hellittäisi heti nyt samantien :/ voimia ja tsemppiä taistoon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä karua, mutta liian totta. Mun elimistö tahtoo elää ja elämiseen se tarvii ravintoa. Jos en sitä anna niin se ottaa sen sitten "pakottaen". Ruoka on pahin viholliseni ja ainut lääke tähän sairauteen. Saan siis valita tottelenko vihollistani vaiko haluanko elää. Haluan elää. Joten mä kohtaan ruuan. Mä aion kohdata sen. Mun on pakko !
      Välillä tarvitsen vain vähän potkua persauksille mitä nämäkin kommentit antavat, joten kiitos niistä :) !

      Poista