The morning light has come and kicked my ass

Nyt on krapula. Ei paha, mutta krapula kuitenkin, jonka teki siedettävämmäksi suolainen (!!) puuro (suosittelen). Hyh ällötys tätä oloa. Mutta oli se kyllä sen arvoista! Kerrankin minulla oli hauskaa ja oli ihana nähdä ystäviä ja muita tuttuja. En edes uskalla laskea paljonko olen eilen juonut ja nukkumaankin on menty vasta kuudelta kun vähän venähti jatkoilla. Jatkoilla jossain pienessä soluasunnossa pelaten segaa ja korttipelejä. Hauskaa :D

Mutta mitäs, nyt vähintään puolet samassa koulussa kanssani olevista tietää, että sairastan anoreksiaa. Oli vähän patti tilanne kun tuutorina minun olemassa olo tiedetään ja yht'äkkiä vain katoan. Toki tuli uteluita että minnes sitä on jouduttu. Olin rehellinen. Tiedä sitten oliko tämä oikea ratkaisu. Mutta kuinka se on, kuuluuko anoreksian olla hyvin vaiettu salaisuus? Jokin tabu?

Baarissa koin jälleen myös ikuisen ongelman: Ällöt känniset miehet. Mä en tajua miksi ne liimaantuu aina, yh ! Yksikin tunki todella paljon reviirilleni vaikka kuinka yritin sanoa, että mulla on poikaystävä ja en ole oikea nainen sille tästä baarista, mutta silti se vain oli siinä ja en päässyt pois ja halusin pois ja mielessäni romahdin kun mietin mitä sitten kun poikaystäväni saa tietää..Mitä sitten? Meillä on ollut tämän asian kanssa ongelmia jo muutenkin. Ja sain eilen kuulla myös, että eräs parhaista kavereistani on ihan pissed off muhun sen laivareissun takia. Juu en tehnyt oikein, mutta kyllä mullakin syyni oli. En minä sitä pelkkää ilkeyttäni tehnyt ja totta kai minä sitä kadun !