Samalle päivälle minulle oltiin myös sovittu välipalaloma. Melkein tekikin mieli syödä kun oli myös mahdollisuus olla syömättä. Söin kuitenkin ja jopa pehmistä. Oikeastaan kyse oli spice icen kahvi softiksesta eli kahvia pohjalle ja päälle pehmis. Kuullostaa hyvältä eikö? Harmi etten voinut nauttia siitä kuten olisi pitänyt kun aamuiset tapahtumat yhä kummittelivat mielessä.
Kaiken tämän kurjuuden vastapainoksi tapahtui eilen hyviäkin asioita. Nimittäin minulle suunniteltiin ja aloitettiin toteuttamaan ylläpitovaihetta. Ateriasuunnitelmaani muokattiin niin, että siitä lähtivät nutri, shotti ja hedelmä. Yksin jo kahdesta ensimmäisestä napsahti 600 kaloria pois. Silti olen varma että paisun tälläkin ruokavaliolla ja kohta huomaan olevani muodottamaksi paisunut valas. Toivottavasti näin ei käy.
Inhoan niin tätä tilaa kun anoreksia vain huutaa, kirkuu, potkii ja yrittää kaikin voimin saada ääntään kuuluviin. Tuntuu, että voimat alkaa pikkuhiljaa huveta loppuun tässä taistelussa. Melkein tekisi mieli antaa anoreksialle lupa taas hallita minua. Varsinkin kun nyt viime aikoina on ollut monia asioita jotka ovat ruokkineet antaumuksella sairauttani. Esimerkiksi aamulla söin hedelmän sijaan mehukeittoa, mehukeittoa joka oli kevyt versioista eli lasillisessa on noin 8 kaloria. Entinen aamupalani siis. Voi sitä riemun ja toisaalta tuskan määrää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti