Uloskirjaus

13 viikkoa eli 3 kuukautta ja viikko. Sen aikaa olen ollut osastolla ja nyt se on ohi! Pääsen tänään lähtemään lopullisesti kotiin kello 13.30. En osaa edes kuvailla tunteitani mitenkään järkevästi. Ehkä päälimmäisenä on kolme eri tunnetilaa: Haikeus, onnellisuus ja jännitys.

Tulen niin kaipaamaan tyttöjäni täältä ja päiväosastolta osaa. He ovat se tekiä joka on saanut minut jatkamaan ja kestämään 3 kuukautta. Tulen kaipaamaan syvästi meidän tyhmiä juttuja joille nauraa ja yleisestikkin sitä tunnetta, että aina on joku läsnä ketä ymmärtää. Rakkaat, luvatkaa pärjäävänne ! Uskon teihin jokaiseen ja haluan teille kaikkea hyvää. Anoreksian voi voittaa, tiedän sen. Jokainen teistä on niin vahva, että kaikki ainekset on parantua. Olette rakkaita <3 !

Kuitenkin jos totta halutaan puhua niin en minä tiedä pärjäänkö miten kotona. Haluan pärjätä, haluan voida hyvin, enkä halua heittää hukkaan kaikkea tätä minkä täälä olen saavuttanut. En halua enää aiheuttaa ongelmia ja huolta läheisilleni, joten vannon tekeväni parhaani että nousen tästä ja kotonakin menee hyvin. Myönän kuitenkin, että haluan ehkä pudottaa painoni 45 kiloon about, mutta en yhtään sen alle. En anna itseni jäädä tähän hommaan taas koukkuun. Nyt osaan lopettaa ajoissa !

Adios osasto ja rakkaat ystäväni sekä ihanat hoitajat ! Toivottavasti näemme vielä :)