Tänään olen myös menossa helsinkiin tapaamaan omahoitajaani ja minulla on vapaa-ajan ryhmä. Tarkoitus siis on lähteä pian bussille, josta takaisin osastolle, josta vapaa-ajan ryhmän kanssa välipalalle josta vielä pelailemaan joitain lautapelejä ja tämän jälkeen katsomaan poikaystävääni sairaalaan. Kiireinen päivä eikös? ..Sopivan kiireinen, että voisin unohtaa "aivan vahingossa" syödä. Houkutteleva ajatus, mutta en tiedä pystynkö siihen. Kyllä olen jo suunnitellut meneväni subiin syömään, mutta mahtaakohan onnistua.
 |
| Päivän asu :) |
Päivän kappale: Pendulum - Witchcraft
voi kun olet suloinen! (: miksi poikaystäväsi muuten on sairaalassa?
VastaaPoistaPoikaystäväni on tällä hetkellä sairaalassa toipumassa paksusuolen poistoleikkauksesta, mutta kaikki alkaa olla jo hyvin sielä :)
PoistaJa oi kiitos kehuistasi, tuntuu aina hyvältä kuulla tuollaista ^^
Olen lukenut sun blogia jonkun aikaa ja siinä on paljon tuttua omasta elämästäni vuosien takaa. Jotain oppineena (hope so) haluan heittää sulle muutaman ajatuksen:
VastaaPoistaJos anoreksia sinua vie ja annat sen tapahtua, niin sitten sun tarvii varmaan mennä. Samalla voit hylätä (tai ainakin siirtää sen ajankohtaan x) ajatuksesi sairaanhoitajan ammatista ja ruveta miettimään, missä osastolla itseäsi seuraavaksi hoidatat. Voit hylätä risteilyt ja muut kavereiden kanssa, mutta toki osastolla on aina kanssaihmisten kanssa ateriassuunnitelma- yms. vertailua. Ja mitä tulee lapsihaaveisiin, sitä ei tarvitse varmasti sanoakaan, mutta pysyypähän maha pienenä. Ja ai niin, valmistauduthan siihen, että viiltelyistä jää jälkiä, ehkä loppuelämäksi.
Toivon sydämestäni kuitenkin, että teet toisenlaisia valintoja, mitä niihin pääseminen sitten vaatiikin.
<3
Kirjoitit hyvin rehellisesti ja pakko myöntää, että kyllähän minä itsekkin kaiken tuon tiedän, mutta se että osaanko uskoa on asia erikseen. Olen täysin tietoinen, että anoreksia vie kaikki unelmani ja lopulta voi viedä jopa hautaan. Sitäkö tahdon? No en todellakaan!
PoistaSiksi itsekkin toivon, että voisin joskus ylpeänä sanoa hymyssä suin, että kaikki tämä on vain historiaa. Olen varma, että se päivä tulee vielä :)
Kyllä se tulee, mutta ei itsestään. Sun itses on tehtävä elämästäsi sellaista, että voit sanoa noin. Ei sitä valitettavasti kukaan muukaan pysty tekemään. Se tässä varmaan niin paljon vetääkin puoleensa, että lopulta kaikki on vain itsestä kiinni. Niitä kuuluisia valintoja.
Poista-sama anonyymi :)