Kokeilin tänään myös vanhoja mekkojani, jotka ovat ajalta jolloin olin isoimmillani - ne sopivat hyvin. Olen siis jälleen isoimmillani. Olen taas valas ja kaikki se työ ja kärsimys on valunut hukkaan. Harmittaa.
En haluaisi alentua tyhmälle kroppansa kuvaamiselle, mutta haluan todistaa olevani oikeassa. Minusta tuli läski ja peli taitaa olla menetetty. Linnea voitti taistelun, linnea sai äänensä kuuluviin ja voitti omani. Linnea riivaa minua kaiken aikaa ja tänään ainakin voitti taiston. En pysty tähän enää.
Alan olla jopa taas ongelmissa viiltelyn takia. Kirjoitan aiheesta varmaan joskus ihan omankin postauksen, mutta mainitsen nyt ohi mennen. En ymmärrä miten jäinkin siihen koukkuun ja miten voin tuntea halveksuntaa itseäni kohtaan sen takia, että en saa tarpeeksi syviä ja vuotavia haavoja. Miksen kykene siihen? Miksei se terä vain uppoa ihooni? Tuntuu kuin kaikki terät olisivat liian tylppiä.
Pyydän anteeksi tämän postauksen säälittävyyttä, mutta toin julki ajatukset jotka päässäni pyörii. Tällä hetkellä olen romahtanut ja en ala totuutta kaunistelemaan eli jos jotain häiritsee kamala teiniangstailu niin ei tarvitse lukea.
Voi pikkuinen...
VastaaPoistaTiedän, ettet jaksa lukea saarnaa kauneudestasi noin. Siksi en kirjoita sitä.
Onnellinen ihminen on kaunis, oli se minkä muotoinen tai kokoinen tahansa. Laihduttaminen ei tee susta aidosti onnellista. Se on kuin kirkasta viinaa alkoholistille; se turruttaa paskat tunteet sumuunsa, mutta ei vie niitä pois. Se on valhetta.
Jos sä selviät nyt, et anna periksi Linnealle, vaan taistelet, niin mä vannon, että sulla on kaikki edessä. Susta tulee ammattitaitoinen sairaanhoitaja, rakastunut, äiti, oikea, onnellinen ihminen. Kaunis.
Vatsan turvotus laskee alta aikayksikön, kun kroppa tottuu, niinku Elinakin sano. Sun keho on ollu niin pitkään äärirajoilla, että se on häkeltynyt. Paino jakaantuu tasaisesti ihan pian. Sä olet normaalipainon alarajoilla, et mikään norsu.
Tää on helvetin vaikea vaihe, mut sä ET luovuta nyt. Sulla on kaikki edessä. Valo, oikea onni.
Sä oot niin viisas ihminen ikäiseksi. Sait pari kyyneltä silmäkulmaani noilla sanoillasi. Haluan uskoa sua. Mä yritän kestää teidän kaikkien ja oman itseni takia ! Pakko terveyden on vielä voittaa. Tänään vain romahti, mutta huomenna uudella yrityksellä ja jälleen hieman vahvempana ihmisenä :)
PoistaKomppaan Maijaa. Se on turvotusta. Painonpudotus ei ole ratkaisu. Sun on kestettävä tää kipu ja tuska, muuten joudut kestään sen uudestaan myöhemmin - Se on fakta.
PoistaTurvotusteoriaan on vaikea uskoa, vaikka tiedän sen olevan totta. Mutta kyllä, järjellä ajatellen, jos aloitan nyt laihduttamaan niin kierre alkaa alusta ja pahimmassa tapauksessa joudun taas osastolle, joka ei ole ratkaisu. Haluaisin kestää tämän ajan yli, jotta joku päivä olisin onnellinen ihminen taas :) Toivottavasti me kumpikin saavutamme onnellisuuttemma taas :)
PoistaPelästyin itekin vähän aika sitten, kun kokeilin vaatteita "isoimmalta" ajaltani. Housut eivät mahtuneet kunnolla kiinni. Kuitenkin mielestäni peilistä ei näkynyt saman kokoinen ihminen, mitä vanhat valokuvat kuvastivat. Kroppani on muuttanut vuosien saatossa muotoaan. Lantioni on hieman levinnyt mutta se ei tarkoita sitä että olisin lihonnut. Se vaan tarkoittaa, että entiset vaatteet eivät enää sovi.
VastaaPoistaSullakin keho vielä hieman muuttaa muotoaan. FAKTA.
Kiitos, tuntuu lohdulliselta kuulla sanojasi. Eihän keho voi aina olla saman muotoinen, se muuttuu. Kuitenkin vaaka näyttää yhä huomattavasti vähemmän kuin silloin kun olin painavimmillani. En siis voi olla isompi nyt En vain voi. Matikka voittaa tunteen :D
PoistaHei!
VastaaPoistaOlen pahoillani, et tunne minua, mutta olen seurannut blogiasi hetken aikaa. Minusta se on mielenkiinoinen! Se on hyvin koskettava. Se koskettaa minua itseänikin. Minulla on ollut samanlaisia ajatuksia ja muutenkin joitain oireita, mutta pääsin niistä yli ennen kuin mikään kerkesi pahentua. Olen vasta 15 vuotta. Ei mitkään ajatukset eivätkä laihdutuksen halut ole lähteneet minnekkään, mutta kyllä niistä selviää. Ja uskon että myöhemmin voin olla onnellinen. Minun pahimmista ajoistani ei ole edes puolta vuotta, joten toivon vain että ajan kanssa kaikki muuttuu helpommaksi.
Haluan vain sanoa, että sinun täytyy yrittää, koittaa hyväksyä uusi kehosi. Se on kaunis kaikkien muiden silmissä. Ei kukaan ajattele, että olisit lihonut ja sen takia olisit läski. Tiedän että sinusta tuntuu sille, koska niin minustakin tuntuu omalla kohdallani. Mutta olen oppinut, ettei se pidä paikkaansa. Olet kaunis ja laiha. Olit ehkä laihempi aiemmin ja kaipaat sitä aikaa äärettömän paljon! Mutta se ei tarkoita, ettet olisi laiha enää, sillä olet edelleen älyttömän laiha! Kukaan ei ajattele sinua lihavana. Ymmärrän, että sinulla on vaikeampaa päästä kaikesta yli, ja kaikki laihdutus ja viiltely kuulostaa kiehtovalta, mutta se ei ole terveen ihmisen elämää. Terveet ihmiset eivät laihduta, vaikka he ovat valmiiksi niin laihoja. Terveet ihmiset eivät viiltele, koska he vihaavat kehoaan tai elämäänsä. Ei, terveet ihmiset ovat tyytyväisiä kehoonsa. Sinunkin pitäisi olla tyytyväinen, sillä sinulla on aivan ihana keho! Minäkin haluaisin samanlaisen kehon kun sinulla. Toivottavasti tilasi vielä parantuu ja haluaisin sinun parantuvan. En yritä vähätellä tunteitasi, sillä tiedän ettei niille mahda mitään. Jos sinusta tuntuu, että haluat laihtua tai että sinä olisit lihava, sille ei voi mitään. Mutta voin kertoa, että ne ovat vain sinun näkemyksiäsi, muut eivät ajattele sillä tavalla. Olet laiha!!
Hei :)
PoistaMukava kuulla, että joku välittää siitä mitä kirjoitan :) Olen todella iloinen puolestasi, ettet ole päästänyt anoreksiaa valloilleen ja olet onnistunut kukistamaan suurimmat houkutukset. Kunnioitan sinua suuresti tästä syystä! Toivon tosiaan myös, että näin olisi jatkossakin. Anoreksia ei ole vastaus mihinkään. Itsevarmuus on kauneutta, ei ne kehosta paistavat luut.
Lupaan ja vannon, että vielä joku päivä olen sujut itseni kanssa ja silloin olen kauniimpi kuin koskaan (ja normaalipainoinen). Toivon samaa myös sinulle. Kukistetaan tämä sairaus ja ollaan hyvin onnellisia sen jälkeen. Pidetään kiinni unelmistamme, olemme sen ansainneet :) !
Kiitos paljon vastauksestasi:) Toivon todella, että sinäkin pääsisit joskus yli kaikesta anorektisesta. Se ei ole millään lailla luovuttamista eikä häviämistä, vaan se on juuri voittamista. Kun olet päässyt anoreksiasta eroon, sinua kunnioitetaan, sillä olet voittanu anoreksian ja pääsi siällä olevat monsterit. Päirjäile hyvin;)
Poistaen ymmärrä.. Kirjotat niin hullui tekstei ittesi viiltelemisestä ja muusta ja sit oot tääl keskustelu palstal näin tyyni???
VastaaPoistaNo oletpa vanhan postauksen löytänyt. Noh, mutta valaistaanpa vähän tilannetta. Olen masentunut ja mielialani vaihtelee. Blogiteksteissä olen purkanut sen hetkistä pahaa oloa jonka esimerkiksi syöminen on aiheuttanut. En kuitenkaan tunne koko aikaa halua kuolla, oikeastaan jopa aika harvoin. Siispä kun vastaan teille niin mielialani on parempi. En vastaile niinä hetkinä kun maailma kaatuu päälle.
PoistaToivottavasti tämä selitti edes jonkun verran :)