Me: I'm Hungry ! - Mind: No, you're not.

" Ateriasuunnitelma pitää painosi vakaana, mutta jos syöt vähemmän mitä siinä lukee niin painosi tippuu." Tämä on kaikki mitä Linnea minulle sanoo. En edes muista milloin viimeksi sisälläni vellovat kaksi ääntä olisivat kamppailleet näin paljon. "Mitä jos kokeiltaisiin uudestaan. Tällä kertaa et laske kaloreita, syöt vain vähän. Et ahdistu vaan laihdut, sekä kuihdut kasaan ja teet minusta onnellisen." Entä jos en tahdo? Entä jos tahdon olla terve. Niin monet luottavat minuun, että minun on näytettävä, että pärjään. Mitä jos kuitenkin olen liian heikko ja annan periksi. Annan Linnean ohjailla minua. Hän sentään tietää mitä tekee toisin kuin minä.

Katsoin eilen "Dietit vaihtoon" ohjelmaa, joka taisi olla virhe. Siinä oli juuri minun mittaiseni nainen joka painoi 38 kiloa ja oli PIENI. Olen itse painanut sitäkin vähemmän...Miksen minä ollut pieni? Miksi kaipaan tuota pienuutta ? Haluaisin kokea sen kurjuuden vielä kerran. Haluan nähdä olisiko minusta vielä siihen. Tuskin olisi. Koin nimittäin suuren suurta ahdistusta ja huonomuuden tunnetta, kun ohjelmassa käsiteltiin anorektikkoja. Tässä korostettiin erityisesti sitä kuinka anorektikot liikkuvat aina valtavan paljon. Minä en tätä ole koskaan tehnyt. En ole ollut pakkoliikkuja. En ole ollut kelpo anorektikko.

En kuitenkaan käsitä sitä mikä laihuudessa viehättää. Tiedän kyllä itsekkin, että olin paljon huonommassa kunnossa alipainoisena ja paljon rumempi. Miksi muka tahtoisin takaisin siihen. Ei sillä ole mitään tarjottavaa minulle toisin kuin terveenä olemisella. Silti sisälläni käydään suurta kamppailua. Voisinpa joskus sanoa parantuneeni tästä helvetistä. En tahdo enää. Nyt pistän lopun tälle. Antakaa Linnean kuolla, minä pyydän - Auttakaa !